Oolrait, projekti Suloisen kanssa on ohi. Ja juu, ihan viehättävä se on vieläkin, ja pisteet parani tänään. Mulla on joku käsittämätön tarve tietää miltä ihmiset tuoksuu/haisee. Ihan pokkana kun ei kehtaa ketään mennä haistelemaan, niin pitää vaivihkaa ujuttautua sellaiseen tilanteeseen, että voi ohimennen huomaamattomasti niiskutella. Suloisen kanssa ei tarvinnutkaan edes järjestää “haistelutilaisuutta”, koska homma selvisi ihan vahingossa. Käveli siitä minun ohitseni jotain asiaansa toimittamaan, ja minä tietenkin sieraimet auki imin sisääni ne miljoona molekyyliä, jotka S jätti jälkeensä. Ihana, suihkunraikas ja miellyttävä- sellainen puhdas tuoksu. Ei mikään kauhea parfyymi, vaan puhtaus. Ja se on meikäläisen silmissä niin iso bonus, ettei moni uskoisi Mä en tiedä mistä tää outous juontaa juurensa, mutta se on mulle iso juttu. Eka poikaystävä haisi aina ihan hirveälle. Hien ja ties minkä muun sekoitus, joka sai mut suhteen loppuaikoina voimaan fyysisesti pahoin. Ja huom, mies haisi hielle, vaikka olisi kävellyt suoraan suihkusta eteeni. K:n kanssa aikoinaan tuli paniikki, kun ensimmäisiä hitaita tanssimme yhdessä. Jostain levisi aivan karmea hienhaju, ja menin ihan lukkoon koko tanssissa, koska en päässyt perille, tuliko se haju K:sta. No arvattekin varmaan, että ei tullut Onneksi. Tai onnettomuudeksi. Miten sen nyt sitten tässä tilanteessa enää ottaa.

Joten S on siltäkin osin voittanut luottamukseni. Tänään oli oikein mukava päivä taas, ja ihan oikeasti  se mies on hauska. Tosin ei yhtään huomaavainen, noin niinkuin perusluonteeltaan. Siitä pikku miinus. Mutta ei kai sen tarviikaan, kun ei tiedä mun ajatuksista mitään Enkä mä ajatellut sille ihan heti kertoakaan. Katellaan rauhassa, mihin tää kehittyy tästä meikäläisen tippaleipäaivoissa. Voi olla, että heppu unohtuu about huomenna, kun pääsen taas takaisin omaan työpisteeseeni.

***

Nostan itselleni hattua. En siis mennyt koskaan siihen palaveriin K:n kanssa. Vaikka olivat palaveria vielä siirtäneetkin. Meinasin jäädä nalkkiin, kun viimeksi tänään vielä laitoin eräälle osapuolelle viestiä, että olen ainakin kolmeen asti kiinni muissa tehtävissä, ja ettei varmastikaan sen jälkeen enää kannata tulla (palis alkoi klo 14 alkuperäisen aikataulun mukaan). No kolleega siihen, että ehdit hyvin, että siirsivät aloituksen kolmeen….voi kettu, mä ajattelin. Mutta sitten tein vaan tyynesti niin, että sanoin tulevani jos ehdin, ja kappas….en sitten ehtinyt :). Olinpas näppärä.

Mutta, minulle se oli iso juttu. Ensimmäistä kertaa mä olen pystynyt kieltäytymään tapaamasta K:ta. Olkoonkin, että kyseessä oli vain työhön liittyvä kokous, mutta siitä huolimatta olen astunut helkkarin korkean kynnyksen yli. Ja olo on mitä parhain siltä osin. Okei, hiukan (siis ihan hiukan) kiinnostaisi kyllä nähdä K:ta, ja vaikka rupatella niitä näitä. Muttei aika ole sille valmis.

Meinasi vielä tuo horoskooppikin tehdä mulle tepposet tänään:

Vanha rakkautesi olekaan ruosteessa. Romantiikka puhkeaa kukkaan, kun annat sille vain mahdollisuuden.

No en antanut mahdollisuutta Aamen

Aika monta hymiötä, mutta olkoon……