Tulkintoja
Tämä minun pieni ihmismieleni on kummallinen. Kun oikein ahdistaa ja masentaa, niin se pyrkii aktiivisesti etsimään positiivisia piirteitä asioista ja tulkitsemaan piilotettuja sanomia erilaisista viesteistä. Kuten eräästä tämänpäiväisestäkin….
Kerroin aiemmassa postauksessani, että ensi viikolla olisi luvassa palaveri, jonka kokoonpanoon siis myös K kuuluu. Ja kuten moni kommenteissaankin totesi, ja minkä tiedän itsekin, minä en ole valmis tuohon kohtaamiseen. En millään, varsinkaan kun tämä alkanut viikko on ollut tällaista matalavireistä kaikin puolin. Ja johon on myös kuulunut ikävä, varsin suuressa mittakaavassa viime aikojen muihin tunnelmiin verrattuna.
Laitoin siis viestin palaveriryhmälle, jossa ilmoitin näin:
“Moikat kaikille!
Näyttää huolestuttavasti siltä, etten pääse osallistumaan ensi viikon palaveriin. Agendalla ei kuitenkaan näytä olevan mitään sellaista, että mun paikallaoloani välttämättä tarvittaisiin. Joten koittakaahan pärjäillä! “
Kukaan ei kommentoinut tuohon mitään. Paitsi K. Vaikkei viesti edes sisältänyt yhtään kysymystä 
. Lyhyesti ja ytimekkäästi näin:
“Moi
Yritetään……..
K*** “
Minähän heti tulkitsin tuon niin, että sitä harmitti, kun en tulekaan koko palaveriin…..vaikka tuskin niin onkaan. No, en silti malttanut mieltäni, vaan laitoin vielä seuraavanlaisen viestin:
“Hei, eihän kukaan oo korvaamaton! Sitä paitsi T hoitaa jo teidän asioita ihan suvereenisti itsekin, joten lienee aika mun väistyä takavasemmalle.
No hard feelings!”
Yritin saada tuon viestin kuulostamaan huolettomalta ja samalla vähän kätkeä siihen pienen sanoman liittyen ylipäänsä meihin. Laitoin äkkiä meilin kiinni tuon lähettämisen jälkeen, ja häivyin kotiin. Vaikka varmasti ihan turhaan, ei K siihen enää mitään vastaa. Ja miksipä vastaisikaan 
Silti mulle itselle jäi tuosta sellainen riemuvoitto-olo, ja toivon, että K lukee viestin myös sellaisena kuin sen tarkoitin. Iloisena ja huolettomana, sellaisena “elämä jatkuu”-tyylisenä.
Ja vielä, jotten ihan hölmöksi itseäni tekisi, niin tiedänhän minä, että K:n viesti oli vain kohtelias vastaus omaani. Siitä huolimatta en pääse eroon ajatuksesta, ettei sen miehen luonteenpiirteisiin kuulu turha kohteliaisuus. Ja että ennen nuo sen pistepistepiste tekstit ovat olleet sellaisia vastausta odottavia.Että omiani taas kuvittelen, mutta mitä siitä, jos hetken helpotuksen siitä sain.
Voi tätä elämää…..
Sorry, mutta täällä meni jo nauruksi
Hyvä! Saas nähdä onko se enää vastannut siihen mitään..? Ja oli tai ei, niin tuo oli sellainen viesti joka tapauksessa, että sait kuitattua ihan kivasti ja tyylikkäästi jutun!
Aivan just kuin mun näppikseltäni taas koko juttu! Mutta hei, tuo OLI hyvä tuo sun vika viestisi. Just sellainen huoleton, varustettuna pienellä viittauksella teihin. Mä olisin voinut laittaa täsmälleen samanlaisen
Kommentti Anis — 8.1.2008 @ 22.22
Joo, kyllä muakin hymyilyttää täällä. Ihan pimeetä. Mutta tätä paskaa fiilistä helpotti kummasti, että sai exälle laukoa oikein huolella puhelimessa tänään. Vaikka yritin olla asiallinen, sanoin kuitenkin aika suoraan mitä mieltä olen hänestä ja hänen tavastaa hoitaa suhdettaan lapseensa.
No hyvä, jos sä olet mun kans samaa mieltä, että toi vika viesti oli just sellanen, ku mikskä se oli tarkotettu
Kommentti unessani — 8.1.2008 @ 22.32
Toivottavasti eksäsi edes tajusi hävetä..? Ja ennen kaikkea tietenkin että ryhdistäytyisi vihdoin tuossa asiassa, ymmärtäisi lapsen parhaan.
Kommentti Anis — 8.1.2008 @ 23.20
Hyvin sait vedettyä itsesi kuiville kohtaamisesta.Olen aika varma siitä että joko K oli huojentunut kun et mene tai sitten tosi pettynyt.Eipä tää oo helppoa rypeä entisissä…
Kommentti Dulchinea — 8.1.2008 @ 23.26
Niin aivan tosiaan, munkin piti kommentoida tuota itse asiaa, eli juuri sitä, että hyvä että sait sumplittua homman noin. Varmasti kaikkein terveellisintä tässä vaiheessa prosessia. Hitto, kunpa itsekin voisin jotenkin saada tilanteet sille mallille, ettei tarvitsisi enää miettiä niitä kohtaamisia!
Kommentti Anis — 8.1.2008 @ 23.37
Dulchinea: Joko tai, sitä mieltä mäkin olen. Ehkä hiukan molempia yhtäaikaa
Anis: Ehkä mä tosiaan olen jo pääsemässä yli jollain tasolla. Koska ennen ei mikään mahti maailmassa olis saanut mua jäämään pois noista kokouksista. Ja nyt mä teen sen ihan vapaasta tahdostani….
Toivon myös, että jonain päivänä sunkin kohdalla päättyis tuo työhön liittyvä “piina”. On se vaan helpompaa, kun ei tarvitse nähdä eikä kuulla toisesta mitään.
Kommentti unessani — 8.1.2008 @ 23.54
Kun on aikansa kärsinyt ja kipuillut, niin sitä oppii suojaamaan itseään lisäkärsimyksiltä. Moneen kertaanhan ollaan todettu, että tieto lisää tuskaa…
Kommentti Sade — 9.1.2008 @ 8.34
Kyllä minä melko positiivisessa mielessä tulkitsen tuon K:n vastausviestin. Mikään pakkohan ei olisi ollut vastata mitään. Sovinnoneleenä ottaisin sen. Ja positiivista sekin, että pystyit vetäytymään kohtaamisesta nyt, kun tilanne on vielä niin arka sinulle itsellesi. Piristys oli paikallaan sun matalaan mielialaan.
Kommentti syksy — 9.1.2008 @ 8.51
Sade: Ilmeisesti siis jotain aina opimme, vaikka välillä tuntuu, että sitä vaan lyö päätään seinään, eikä siltikään tajua, että se sattuu.
Syksy: Niin mäkin otin sen positiivisena, K:n vastauksen. Ei se näköjään ole enää mitään sitten vastannut tuohon mut salaperäiseen huolettomaan vastausviestiini, mutta enpä mä siihen mitään odottanutkaan enää. Meni jo yli sen hilseen varmaan
Kommentti unessani — 9.1.2008 @ 14.41