Mikä mua vaivaa?
Ihan kauheeta. Siis mä joudun koko ajan nipistelemään itseäni, jotta heräisin tästä kamalasta unesta, mutta ei….joka kerta sattuu yhtä lujaa. Mistä sitten on kyse?
Siitä, että mä olen viime aikoina ajatellut ihan luvattoman paljon erästä henkilöä. Miespuolista sellaista. Se ei ole K, eikä Kesämies. Se ei ole kukaan sellainen, josta olisin aiemmin maininnuta ainakaan missään merkittävässä yhteydessä, eikä muutoinkaan sellainen henkilö, joka olisi saanut perhoset pörräämään vatsassa. Eikä niin ole sentään käynyt nytkään, mutta hymyn tuon henkilö saa huulille. Ja se kauhistuttaa minua.
Kyseessä on siis mun ex-ex. Mies, jonka kanssa seurustelin nuoruuden huumassa 6 pitkää vuotta, johon siis mahtui intti, pois kotoa muuttaminen ja paljon sellaisia isoja mullistuksia. Aikanaan sitten jätin tämän miehen, lapseni isän vuoksi. Muutama vuosi vierähti, ettei juurikaan oltu tekemisissä, mutta jossain vaiheessa erottuani tästä viimeisimmästä exästä, otin yhteyttä tähän mieheen. Puhtaasti itsekkäistä syistä, sillä tämä kyseinen mies on töissä autopajalla, ja sattuneesta syystä sitten tarvitsin autonkorjaajaa. Jonkun verran siinä oltiin tekemississä, ihan kaveripohjalta. Tietenkin! Mikään muu ei tullut pieneen mieleenkään, sitä paitsi tyyppi oli lähes heti erostamme lähtien seurustellut yhden entisen ystäväni kanssa, ja yhdessä olivat edelleen, eli yli 10 vuotta jo. Ei kiinnostanut mennä siihen väliin säätämään, eikä kiinnostanut muutenkaan. Ei yhtään. Olihan silloin katsokaas K vielä vahvasti kuvioissa.
Vähän säikyin, kun mies tuolloin kuitenkin pyysi leffaan, ja jopa syömäänkin. Kävi pari kertaa luonani kahvilla. Kotona meni huonosti. Sanoinkin varmuuden vuoksi miehelle, että eihän tässä nyt ole mitään utopistisia kuvitelmia ilmassa, ja mies kyllä auliisti kielsi asian.
No, tämä mies siis on ollut hoviautonkorjaajanani viimeiset pari vuotta, ja aina meillä kyllä on hauskaa yhdessä. Huumori osuu edelleen yksiin, kuin nenä päähän. Ei sitä sovi kiistäminen.
Nyt sitten, kun ostin tämän uuden auton, pyysin tätä miestä tekemään siihen pieniä kustomointeja oman makuni mukaisesti. Parastahan tässä palvelussa on se, että kaveri on aina valmiina, ja lähestulkoon aina sopii, mihin aikaan vaan :). Siellä siis autoa laitellessa vierähti pari tuntia leppoisasti, ja naurettiin taas vedet silmissä ja vatsa kippuralla, kun muisteltiin vanhoja. Löysin illalla nukkumaanmennessä itseni taas hymyilemästä, kun mietin noita päivän tapahtumia.
Tänään kävin sitten vielä kiinnityttämässä yhden tarvikkeen autoon, ja sama juttu. Ihan hysteeriseksi meni taas koko show. Ja kotiin ajellessa mietin typerä hymy kasvoillani, että hmm…kyllähän tuo on kovasti miehistynyt tämän reilun 10v. aikana….ja oikestaanhan tuo miehekkyys kovasti pukee häntä. Voi vitsi…ja nyt mä sitten mietin, että koskakohan nähdään taas.
Koko homma on taatusti ihan vaan tämän yksinäisyyden tuottama kupla, haen varmaan vaan nyt jotain tuttua ja turvallista. Kun on ihan hullua miettiä yhtään mitään sen enempää tästä ex-exästä. Mä lakkasin rakastamasta sitä aikoinaan, miksi mä nyt yhtäkkiä taas tuntisin jotain ihmeellistä sitä kohtaan. No, enköhän mä tästä äkkiä tokene, onhan tää mies edelleenkin varattu. Eiköhän se sirkus ole jo nähty 
.
Kaikesta huolimatta, tuntui kivalta, kun joku sanoi, että “aja varovasti”. Ja hetkellisesti mielessä käväisi ajatus, että toivottavasti hänkin ajaa. Ettei vaan satu mitään.
Tjaa, sua vaivaa tauti nimeltä “ihanan miehen kaipuu”.
Ja siihen liittyen tarve tulla ihailluksi, rakastetuksi.
Mitäpä pahaa tuossa, jos joku saa sinulle hymyn huulille?
Eihän heti tarvitse olla hynttyitä yhteen laittamassa…
Kommentti dolce — 6.1.2008 @ 22.27
Aijaij…Ei kai vaan meinaa alkaa vanha suola janottamaan;) Haaveillahan saa kunhan ei varattuun rakastu…Yhdyn Dolceen ” ihanan miehen kaipuu” Kivahan se on kun saa ajatukset toisaalle edes hetkeksi.
Kommentti Dulchinea — 6.1.2008 @ 22.53
Oho! Nyt pistit kyllä pahan..
Mitäs tässä nyt kommentoisi? Hitsi, melkein ei osaa sanoa mitään näin yllätettynä 
Sitähän se tietysti ensisijassa on, yksinäisyyden ja ihon kaipuun tuottama kupla. Toisaalta sä tunnet jo miehen entuudestaan, tiedät suunnilleen mitä saisit jos vielä.. Riippuen tietysti vähän että minkälaisiin ongelmiin juttu aikanaan kaatui. Joitakin sellaisia (ikäviä) piirteitähän meissä jokaisessa on, ettei niitä oikein millään ilveellä saa karsittua pois. Ja toiset ikävät ominaisuudet saattavat hyvinkin ajan kuluessa ja iän+kokemuksen lisääntyessä muuttua. Sä tietysti itse tiedät parhaiten, minkälaisia ominaisuuksia tällä ex-exällä on. Että olisiko kehitystä kuitenkin parempaan voinut tapahtua, vai vieläkö samat ominaisuudet tekisi uudestakin yrityksestä katastrofin
Mutta sitten tietysti vielä asia erikseen on se, että ex-ex on varattu. Hmm.. Jos kykenisit pitämään sen ajatuksissasi tuolla tasolla? Antaisi mukavasti virtaa arkeen, muttei sen enempiä murheita tulisi..?
Mitä muuten luulet, saattaisiko miehen puolelta olla myös vielä kiinnostusta sinua kohtaan? Ja onko hänellä puolestaan kuvioissa jo lapsia?
Kommentti Anis — 7.1.2008 @ 1.11
Mä en osaa tosta kiinnostuksesta sanoa. Pieniä viitteitä siitä on, mutta mä lähinnä pakoilen sellaisia, jos niitä huomaan. On kaffekutsua, illallistarjoilua, synttärilahjaa yms. yms. Ja ei ole lapsia. Sitä mä oon ennenkin ihmetelly, että miksei noi kaks ole menneet naimisiin ja tehneet lapsia jo, mutta lienee syynsä kullakin.
Kyllä mä itse pidän tätä nyt ihan vaan päiväunena. Jos ei toiminut ennen, niin miksi toimisi nyt?
Kommentti unessani — 7.1.2008 @ 8.43
Jospa se onkin sellaista mietiskelyä vanhan tutun kautta, että mitä ominaisuuksia oikein miehessä kaipaisit. Jotain hyviä ominaisuuksia tuossa miehessä on ollut, eikös niin.
Itse huomaan mietiskelleeni ex-X:n ominaisuuksia, siis niitä hyviä. Jos jättää kaikki huonot piirteet ja asiat pois menneisyydestä, niin jää ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä joita tosiaan kaipaan. Voikun joku saisi minut taas nauramaan niin, että meinaa pissit tulla housuun (sori tuo ilmaisu). Mies oli välillä tosi pelle ja hallitsi tilannekomiikan. Ja ei ei, vanha suola ei janota, se ovi on suljettu ja pysyy niin.
Kommentti Sade — 7.1.2008 @ 9.11
Sehän on vaan mukavaa, että olet hyvissä väleissä ex ex:sän kanssa. Ja tuo hymyilysi johtuu siitä, että olette edelleen hyvissä väleissä ja ystäviä menneestä huolimatta. Ja vakituinen autonkorjaaja on kultaakin kalliipi etu noin sinkkunaisen näkökulmasta.
Itselläni sama tilanne ex ex:n kanssa ihan autojuttuja myöten. Paitsi ei itse korjaa vaan hankkii mulle aina edullisen korjaajan, kun on tarpeen tai hankkii uuden auton, kun autokuume iskee. Tiedän, että hänellä on tunteita minua kohtaan, mutta ne ajat ovat menneet ja olen sen sanonutkin. Silti ystävyys ja toisen kunnioitus säilyy välillämme ja tiedän, että hän auttaa minua aina kun pyydän. Pidän vain tietyn rajan pyytämisessä, onhan hän varattu nykyään. Ja huumori meilläkin sujuu, onhan meillä monta yhteistä vuotta ja ainutlaatuista muistoa elettynä. Niitä ei ymmärrä kukaan muu kuin me. Voinpa melkein sanoa, että hän on ainoa mies johon voin satasella luotta nyt ja aina. Olen erittäin onnellinen, että ystävyytemme on säilynyt.
Hymyile vaan täydestä sydämestä, hyvää mieltä ei koskaa ole liikaa. Ihan kokemuksesta sanon, että elämän tärkeimpien ihmissuhteiden on taipumus säilyä tavalla tai toisella läpi elämän vaikka väliin mahtuisi epäsopua, riitaa ja vihaa jne. Eli ennusta sinulle ja K:llekin vielä ystävyyttä tulevaisuudessa, vaikka yhteisestä elämästä ei sitten tullut mitään. Niin tärkeänä kuitenkin näen tuon teidän suhteenne.
Kommentti syksy — 7.1.2008 @ 10.30
Kiitos Syksy! Mulle tuli jotenkin oikein kylmät väreet, kun luin tuota sun kommenttia. Niin totta kyllä puhut. Tämänkin ex-exän kanssa oli kovinkin riitaisaa yhdessä vaiheessa, mutta nyt tosiaan on sellainen sanaton luottamus toistemme välillä. Ja on se vaan niin, kun tarkemmin ajattelen, että aina kun elämä on potkinut päähän, olen jotenkin hakeutunut tämän ex-exän puheisiin. Kai se kertoo tietynlaisesta ystävyydestä ja luottamuksesta sekin.
Ja tuo mitä sanoit K:sta, oli kuin miehen omasta suusta. Aika tarkkaan puolitoista vuotta sitten, kun vielä olimme ns. “onnellisesti yhdessä”, K sanoi juurikin samankaltaisilla sanoilla saman asian. “Tulemme olemaan aina kiinni toisissamme, tavalla tai toisella, vaikkei yhteistä elämää saataisikaan”.
Kommentti unessani — 7.1.2008 @ 10.41
Juuri se sanaton luottamus osoittaa, että ihmissuhde on ollut tärkeä ja säilyy tärkeänä erosta huolimatta. Siispä ne tärkeät ihmissuhteet säilyvät tavalla tai toisella ja sen, että suhteesta ei lopulta tullut sellaista kun odotti ja toivoi, oppii ymmärtämään ja hyväksymään jossain vaiheessa joka tapauksessa, vaikka kipeää tekee.
Kommentti syksy — 7.1.2008 @ 11.05
Sade: Kiitokset kommentista…mulla unohtuu aina käydä tsekkaamassa uudet kommentoijat, ne kun pitää erikseen muistaa hyväksyä
Totta puhelet, onhan se niin, että on paljon helpompaa muistaa ne hyvät puolet, kuin ne huonot. Nyt kun tuli puheeksi, niin olihan tuo ex-ex ihan kammotus seurustelukumppanina. Saattoi esim. olla 2 vkoa täydellisessä mykkäkoulussa. Joo, ihan oikeesti.
Kommentti unessani — 7.1.2008 @ 12.47
pääasia, että olet saanut uutta virtaa ja muuta ajateltavaa kuin K… tarviiko niitä tuntemuksia sen enempää aina analysoida? Hitto vieköön sähän elät ja hymyilet:) se jo itessään on mahtavaa…
Kommentti roxy71 — 7.1.2008 @ 13.02
Naulan kantaan Roxy71. Se kai tässä se suurin ongelma on, kun joka ikinen asia pitää purkaa atomeihin ja analysoida ja tutkia ja vatvoa. Kun osais vaan olla ja nauttia…olis moni asia paljon helpompaa
Kommentti unessani — 7.1.2008 @ 13.09
Täällähän onkin tosi hyvin analysoitu tuota juttua, eipä noihin mulla ole juuri enää lisättävää
Tajusin tuossa itsekin, että mehän ollaan tämän ex-siipan kanssa niin hyvissä väleissä, että välillä on just häivähdyksenä tullut mieleen, että mitä jos… Mutta ei, ei oikeasti missään nimessä! Täytyy ottaa se nimenomaan rikkautena, että voidaan ylipäätään olla niin hyvissä väleissä vielä kaiken menneiden jälkeenkin. Meillähän on tietysti yhteinen lapsikin, joka omalta osaltaan aiheuttaa sen että on pakkokin olla väleissä. Mutta “väleissäkin” voi eron jälkeen olla monella tapaa, me ollaan kyllä ihan selkeästi hyviä ystäviä, mikä ei ole aina ihan itsestäänselvää..
Niin että tarkoitin tällä myös vain sanoa, että nautitaan niistä hyvistä ja mutkattomista ihmissuhteista sellaisenaan, joita meillä on, ja hymyillään hyvällä omalla tunnolla jos hymyilyttää
Kommentti Anis — 7.1.2008 @ 14.07
Thanks for sharing
Kommentti Doodee — 2.2.2008 @ 17.13