Mikä mua vaivaa?
Ihan kauheeta. Siis mä joudun koko ajan nipistelemään itseäni, jotta heräisin tästä kamalasta unesta, mutta ei….joka kerta sattuu yhtä lujaa. Mistä sitten on kyse?
Siitä, että mä olen viime aikoina ajatellut ihan luvattoman paljon erästä henkilöä. Miespuolista sellaista. Se ei ole K, eikä Kesämies. Se ei ole kukaan sellainen, josta olisin aiemmin maininnuta ainakaan missään merkittävässä yhteydessä, eikä muutoinkaan sellainen henkilö, joka olisi saanut perhoset pörräämään vatsassa. Eikä niin ole sentään käynyt nytkään, mutta hymyn tuon henkilö saa huulille. Ja se kauhistuttaa minua.
Kyseessä on siis mun ex-ex. Mies, jonka kanssa seurustelin nuoruuden huumassa 6 pitkää vuotta, johon siis mahtui intti, pois kotoa muuttaminen ja paljon sellaisia isoja mullistuksia. Aikanaan sitten jätin tämän miehen, lapseni isän vuoksi. Muutama vuosi vierähti, ettei juurikaan oltu tekemisissä, mutta jossain vaiheessa erottuani tästä viimeisimmästä exästä, otin yhteyttä tähän mieheen. Puhtaasti itsekkäistä syistä, sillä tämä kyseinen mies on töissä autopajalla, ja sattuneesta syystä sitten tarvitsin autonkorjaajaa. Jonkun verran siinä oltiin tekemississä, ihan kaveripohjalta. Tietenkin! Mikään muu ei tullut pieneen mieleenkään, sitä paitsi tyyppi oli lähes heti erostamme lähtien seurustellut yhden entisen ystäväni kanssa, ja yhdessä olivat edelleen, eli yli 10 vuotta jo. Ei kiinnostanut mennä siihen väliin säätämään, eikä kiinnostanut muutenkaan. Ei yhtään. Olihan silloin katsokaas K vielä vahvasti kuvioissa.
Vähän säikyin, kun mies tuolloin kuitenkin pyysi leffaan, ja jopa syömäänkin. Kävi pari kertaa luonani kahvilla. Kotona meni huonosti. Sanoinkin varmuuden vuoksi miehelle, että eihän tässä nyt ole mitään utopistisia kuvitelmia ilmassa, ja mies kyllä auliisti kielsi asian.
No, tämä mies siis on ollut hoviautonkorjaajanani viimeiset pari vuotta, ja aina meillä kyllä on hauskaa yhdessä. Huumori osuu edelleen yksiin, kuin nenä päähän. Ei sitä sovi kiistäminen.
Nyt sitten, kun ostin tämän uuden auton, pyysin tätä miestä tekemään siihen pieniä kustomointeja oman makuni mukaisesti. Parastahan tässä palvelussa on se, että kaveri on aina valmiina, ja lähestulkoon aina sopii, mihin aikaan vaan :). Siellä siis autoa laitellessa vierähti pari tuntia leppoisasti, ja naurettiin taas vedet silmissä ja vatsa kippuralla, kun muisteltiin vanhoja. Löysin illalla nukkumaanmennessä itseni taas hymyilemästä, kun mietin noita päivän tapahtumia.
Tänään kävin sitten vielä kiinnityttämässä yhden tarvikkeen autoon, ja sama juttu. Ihan hysteeriseksi meni taas koko show. Ja kotiin ajellessa mietin typerä hymy kasvoillani, että hmm…kyllähän tuo on kovasti miehistynyt tämän reilun 10v. aikana….ja oikestaanhan tuo miehekkyys kovasti pukee häntä. Voi vitsi…ja nyt mä sitten mietin, että koskakohan nähdään taas.
Koko homma on taatusti ihan vaan tämän yksinäisyyden tuottama kupla, haen varmaan vaan nyt jotain tuttua ja turvallista. Kun on ihan hullua miettiä yhtään mitään sen enempää tästä ex-exästä. Mä lakkasin rakastamasta sitä aikoinaan, miksi mä nyt yhtäkkiä taas tuntisin jotain ihmeellistä sitä kohtaan. No, enköhän mä tästä äkkiä tokene, onhan tää mies edelleenkin varattu. Eiköhän se sirkus ole jo nähty 
.
Kaikesta huolimatta, tuntui kivalta, kun joku sanoi, että “aja varovasti”. Ja hetkellisesti mielessä käväisi ajatus, että toivottavasti hänkin ajaa. Ettei vaan satu mitään.
*hali*