Ahdistus
Nyt mua ahdistaa. Ei tällä kertaa K, vaan ylipäänsä on sellainen ahdistava olotila. Mä luulen, että tää on nyt moraalista krapulaa joulunajan tuhlailusta. Rahat meni, ja nyt ei tuo uusi autokaan tunnu yhtään kivalta, vaikkei se sinänsä maksanut nyt minulle yhtään mitään. Mutta silti, talous on taas pari kuukautta ihan kuralla, ja tasapainoilla pitää, että leivässä pysytään. Palkkaankin on vielä pariviikkoa. Pari laskua maksamatta, ja lompakossa pari sataa. Luottokortillakin on näköjään luottoraja ylittynyt (tämä selvisi tänään ihan vahingossa, ja siitä sai tämä morkkiskin alkunsa).
Musta tuntuu, että mä en selviä näistä veloistani. Ja näinä hetkinä mua v*tuttaa ihan suunnattomasti ex, joka ei kustanna penniäkään pojan menoja. Vain sen lakisääteisen osan joka kuukausi. Vaikka varallisuuslaskelman mukaan isän tulisi maksaa elatusta tuplasti sen mitä nyt. Tuon minimaalisen elatuskorvauksen lisäksi isähän ei pidä poikaansa käytännössä koskaan luonaan, silti meillä on yhteishuoltajuus. Olen viimeiseen asti yrittänyt välttää riitoja, mutta nyt taas tuntuu siltä, että haluan hakea pojan yksinhuoltajuutta. Eihän se sinänsä mitään auta pojan ja isän välillä, mutta ainakin sitten olisi viranomaisen vahvistus elatusmaksullekin. Juu, tiedän. Olisi nuo elarisopimukset pitänyt tehdä jo aikaa sitten, mutta näköjään se sinisilmäinen ja hyväuskoinen hölmö asuu niin sitkeässä meikäläisessä, että eroon ei pääse, vaikka kuinka potkittaisi päähän.
Mun talouskriisiä entisestään pahentaa tieto siitä, että yksi maksamaton ylinopeussakko (300 eur, vaikka ajoin 72 km/h 60 alueella!!!!) kesältä. Odottelen siitä muikkaria…. ja sitten vielä mätkyjä rapsahti noin 500 eur. Sekin ihan oma moka, kun en tajunnut korottaa viime vuonna veroprosenttiani, kun kämppä eron aikoihin myytiin.
Kaiken em. lisäksi, exhän on vielä velkaa minulle vanhoja velkoja parin tuhannen euron edestä, ja siihen päälle kaikki omissa nimissäni olevat kulutuslainat, joita otettiin exän velkojen maksuun. No toki muuhunkin, kuten esim. sikakalliin auton käsirahaan. Autonhan annoin heti pois, kun ero tuli. Harmi vaan, että velkaa piti auton lisäksi maksaa vielä 5000 eur rahoitusyhtiölle, pelkkä auton luovutus ei riittänyt.
Ja ihan ultimatepahinta on se, että kaikesta saa taas syyttää vain ja ainoastaan itseään. Ja hei, toista kertaa jo makselen exien velkoja. Mitä siis opin ensimmäisestä suhteestani? En ainakaan sitä, että älä koskaan “lainaa” rahaa, ilman dokumentteja. Vaikka asiat olisivatkin hyvin, voi tilanteet muuttua yhdessä yössä.
Niin että voi p*rkele, s*atana, v*ttu, j*malauta.
Mä lottoan lauantaina.
Ai samperi, tuttuja juttuja mullekin.. Ei nyt ihan just tällä hetkellä kun olen onnistunut jotenkuten pitämään hommaa hanskassa, mutta tiedän kyllä niin ikävän hyvin nuo fiilikset ja tilanteet. Ja sen miten nopeasti noihin tilanteisiin ajautuu - ja sen mistä ne morkkikset nousee.
Ainahan ei ole tosiaankaan (ainakaan pelkästään..) omista hulvattomuuksistakaan välttämättä kyse, vaan kun on näitä kaikenlaisia muitakin osatekijöitä asioihin.
Todella kenkkua on kyllä tuo elatusmaksujen kanssa puljaaminen. Ehkä sun tapauksessa voisi tosiaan olla ihan perusteltua hakea yksinhuoltajuutta.
Tsemppiä tuohon ahdistukseen, toivotaan tosiaankin että Veikkauksen jumalat olisivat sulle armollisia..
Kommentti Anis — 3.1.2008 @ 1.51
Häh, ei ole elatussopimusta, mutta huoltajuudesta on sovittu?
Vai onko huoltajuus teillä yhteishuoltajuus siis siksi, ettei siitä ole koskaan mitään muutakaan sovittu?
Otapas nyt kipin kapin yhteys lastenvalvojaan, ja yritä hoitaa se elatusapusopimus (ja huoltajuus?) kuntoon. Toivottavasti saatte ne kohtuudella sovittua. Jos asia menee tuomioistuimen ratkaistavaksi, on se kuitenkin pitempi ja ikävämpi tie.
Yritähän silti erottaa toisistaan lasta koskevat asiat ja omat ja eksän väliset asiat. Lapselle on turvallisempaa ja antoisampaa, jos hänellä on kaksi vastuullista vanhempaa. Juridinen vastuu on tietysti aika heppoinen asia, jos isä ei käytännössä halua olla mukana. Mutta toivottavasti edes jollain tavalla, ja edes joskus myöhemmin, jos ei nyt. Miksi haluaisit vaikeuttaa asiaa?
Eksälle antamasi “laina”, ylinopeussakkosi ja joulukulutusluottosi eivät todellakaan ole lapsesi vika, joten ethän laita lasta kärsimään niistä.
Toivon helpotusta ahdistukseesi, ja Veikkauksen jumalien suosiota.
Kommentti dolce — 3.1.2008 @ 2.18
Mun kaverilla on kanssa ongelmia ex:nsä kanssa näistä huoltajuus ja raha-asioista asiat todellakin selvisi paremmaksi kun kaveri meni juttelemaan lastenvalvojalle.. eli kipinkapin sinne siitä lähtee ainakin yksi asia selviämään..
Kommentti roxy71 — 3.1.2008 @ 8.47
Nyt mun täytyy sanoa kyllä Dolcelle, että taisit hiukan tulkita väärin tuota mun kirjoitusta. Miten ihmeessä sait sen käsityksen, että lapsen pitäisi kärsiä omista rahaongelmista? Tai että minä suutuksissani yrittäisin vahingoittaa lapsen ja isänsä välejä? Kyllä se on tainnut olla jo aikaa sitten ihan isän itsensä oma valinta pysyä pois lapsen elämästä.
Tuo yhteishuoltajuus juontaa juurensa avoliitosta. Eli kun ei olla aviossa, tulee nuo huoltajuusasiat silloinkin selvietllä lastenvalvojan kanssa.
Kommentti unessani — 3.1.2008 @ 9.51
Rahaongelmia täälläkin, mutta niitä on ollut jo suorastaan kymmeniä vuosia, että sinänsä siihen on jo tottunut. Joulu vaan tahtoo viedä tuhkatkin pesästä vaikka kuinka vähällä yrittää selvitä.
Mene ihmeessä selvittämään huoltajuus ja elatusjutut lastenvalvojalle. Jos tulojen mukaan mies pystyy maksamaan enemmän, niin sitten sen on maksettava. Itse saan vain kaupungin elatusavun, maksukyvytön mies kun on. Ja yksinhuoltajuus minulla on ollut alusta lähtien avoliitossa kun elettiin ja silloin jo ajattelin, että paras ottaa huoltajuus itselle, eipä tarvitse isän perään kysellä virallisissa asioissa. Yksinhuoltajuus ei kyllä mitenkään rajoita isän tapaamista ja sitä pääsääntöisesti tuen, en estä, mutta isä omalla käytöksellään asettaa rajoituksia siinä suhteessa. Lähes viisi vuotta sitten on erottu ja lapsi on isällään erittäin epäsäännöllisesti ja yötä on ollut vain muutaman kerran nyt viimeisen puolen vuoden aikana.
Jos miehesi on kuitenkin kohtuullisen normaali ihminen, niin ehdottaisin, että sovitte säännölliset tapaamiset ja muut jutut kuntoon. Miehillä kun on taipumus kadota lähes jäljettömiin, jos ei alusta asti aloita säännöllisiä tapaamisia.
Tsemppiä raha-asioihin. Ja todella kantapään kautta saa oppia, että rahaa ei pidä lainata kellekään, ei edes omalle “rakkaalle”.
Kommentti syksy — 3.1.2008 @ 10.17
Niin, siis älä Dolce ota pahalla, mutta tää on niin tulenarka asia tämä exä, kun puhutaan meidän _yhteisestä_ lapsesta. Tähän sisältyy paljon tarinaa, jota en ole täällä viitsinyt vatvoa, mutta sen sanon, että mulla kiehahtaa aina, kun joku -ihan erehdyksessäkin-, saattaa luulla, että minä yritän niitä asioita vaikeuttaa, tai mollata isää pojalleen. Se on ollut mun ainoa tavoite, että lapsi kärsii mahdollisimman vähän. Nytkin olen yrittänyt selitellä pojalle, miksei isä “ehdi” tapaamaan lastaan. On mukamas työkiireitä tmv. Sen takiahan tässä pulassa ollaan, että viimeiseen asti yrittää olla kiltti, ja odotella josko isä tulisi järkiinsä. Mutta jos yhtään valaisee asiaa, niin ex-anoppikin on ihan kiukuissaan poikansa toimista, joten vaikka kaikki me halutaan puolustella itseämme, niin tässä tapauksessa tuo ex on kyllä oman kuoppansa kaivanut. Lapsi ei onneksi tiedä näistä asioista mitään (paitsi ne eroon johtaneet syythän isä selvitti lapselle hyvinkin tarkkaan, eikä edes mitenkään kaunistellen…)
Kommentti unessani — 3.1.2008 @ 10.24
Ja vielä, ymmärrän täydellisesti kiehahduksesi. Samaa olen minäkin tehnyt vuosia, siis selitellyt miksi isä ei “ehdi”. Mutta vakuutan sinulle, että selittely kannattaa lapsen vuoksi ja sehän meille äideille on tärkeintä!
Kommentti syksy — 3.1.2008 @ 10.36
Kiitos Syksy! Kyllä mä olen tuota lapseni isää pitänyt suht kunnollisena ihmisenä aina, muilta osin. Avoliittomme alkutaivalkin oli takkuista, ja siihen liittyy paljon asioita, jotka ovat seuranneet näihin vuosiin asti. Mukaanlukien lapsen syntymä jne. Sanottakoon tässä nyt vain, että ensimmäiset puoli vuotta olin yksin lapsen kanssa, ja että isä tunnusti lapsensa virallisesti vasta pari vuotta sitten. Poika on pian 10-vuotias. Mutta kuten sanottu, ihan kaikkea en viitsi täällä edes tuoda julki.
Eron jälkeen ensimmäiset puoli vuotta meni ihan ok noiden tapaamisten suhteen, vaikka lapsi oli kyllä aina hirmuisen ahdistunut palatessaan isänsä luota. Koska isä tahtoi vatvoa eroa lapsen kanssa…. Usein lapsen ensimmäiset sanat olivat “isi tahtoi taas jutella, mutta älä äiti suutu sille”. Lapsi oli pari kertaa kuullut, kuinka olin puhelimessa exälle sanonut, ettei meidän aikuisten asiat kuulu lapsille, ainakaan aikuisten kielellä kerrottuna.
Viime keväänä tämä ex sitten päätti, ettei halua tavata lastaan enää, koska “joka kerta haavat aukeavat”, tarkoittaen, ettei pysty jatkamaan elämässään eteenpäin, kun ei pääse minusta ja erostamme yli. Tavallaan ymmärrän häntä, mutta sitten taas ei mene millään jakeluun, miten hän ei kykene erottamaan meitä kahta, minua ja poikaamme, toisistamme. Olen yrittänyt sanoa, että yhdessäolo lapsen kanssa on parasta terapiaa, mitä voi olla. Mutta ei.
Ex on pääsääntöisesti hyvä ihminen. Vääriä ratkaisuja olemme tehneet kaikki. Ainoa asia mikä minua jarruttaa menemästä lastenvalvojalle on tietoisuus siitä, että ex on täysin kykenevä tuottamaan entistä enemmän vahinkoa tuolle viattomimmalle osapuolelle, eli lapselle. Se on jo nähty, ja puhun nyt siis henkisestä puolesta.
Mutta taitaa olla aika lopettaa nöyristely, ja ottaa härkää sarvista.
Kommentti unessani — 3.1.2008 @ 11.50
Niin, mä olen kyllä kaikesta lukemastani myös päätellyt, että sulla on Cherrycat nimenomaan ja pelkästään ollut kyllä luja ja hyvä tahto saada asiat mallilleen tuossa isän ja pojan välisessä jutussa. Monesti ennenkin olen ihaillut sitä, että et ole sortunut juuri siihen isän mollaamiseen ja asioiden vaikeuttamiseen.
Mutta mä olenkin tietysti lukenut alusta lähtien kaiken kirjoittamasi joten siksi varmaan mielikuvanikin on hiukan toinen kuin tuosta postauksesta ehkä kenties voisi saada..? Tosin mä en kyllä tuostakaan kirjoituksestasi löydä hakemallakaan sitä pointtia, että yrittäisit jotenkin vaikeuttaa asioita tai laittaisit lapsen kärsimään… Öh, kieltämättä mullakin hieman kiehahti :/
Kommentti Anis — 3.1.2008 @ 11.57
Kiitos Anis! Ja niinhän se on ennenkin todettu, että kakki me ymmärrämme lukemamme eri tavalla, ja varmasti tuostakin kirjoituksestani saattaa saada väärän kuvan. Postauksen alkuperäinen tarkoitus oli kuitenkin vain purkaa taloudellista ahdistusta ylipäänsä, ei niinkään setviä näitä huoltajuusasioita.
Ai niin, Henkka II muutti meille eilen. Eli saatiin viimein uusi samanlainen helikopteri aattoiltana kadonneen tilalle
Kommentti unessani — 3.1.2008 @ 12.05
Kuulostaa sille, että tarvitsette ihan ulkopuolisen näkökannan asioihin. Keskinäinen selvittely ei useinkaan johda hyvään lopputulokseen, varsinkin jos mies käyttää lasta kiistakapulana ja sijaiskärsijänä.
Siispä tapaamis- ja elatusasiat kuntoon ja jonkinlainen yhteinen keskustelu lastensuojelun tai kasvatusneuvolan kautta olisi tarpeen. Eräs ystäväni painiskelee juuri näiden asioiden kanssa ja apua on joutunut hakemaan ihan urakalla.
Jotenkin tuntuu, että miehet eivät ymmärrä miten paljon pahaa aiheuttavat lapselle, kun käyttävät lasta riidan välineenä. Tämä on asia joka nostattaa niskavillani pystyyn joka kerta kun tähän törmään!
Minun lapseni isä, vaikka onkin luuseri pahimmasta päästä, antaa lapsellemme pelkkää hyvää yhdessäoloa silloin harvoin kun se on mahdollista. Siihen on tyytyminen. Lapsellahan on vain yksi isä ja yksi äiti. Ja eräs ystäväni on sanonut, että hetket isän kanssa ovat kultaakin kalliimpia lapselle ja kannattelevat aikuisenakin.
Kommentti syksy — 3.1.2008 @ 12.18
Ollaan me jo kertaalleen käytykin siellä lastenvalvojan luona, ja ihan siellä perheneuvollassakin. Mutta ei siitä sen enempää tässä yhteydessä, muuta kuin, että exän suhtautuminen molempiin instansseihin on ollut järjestään negatiivinen.
Mutta oikeassa olet, kyllä tämä alkaa olla jo siinä rajoilla, että kohta mun täytyy yksin ryhtyä toimiin tässä, koska yhteistyöstä ei näytä tulevan mitään. Ja siihen juuri viittasinkin tuossa alkuperäisessä postauksessani.
Kommentti unessani — 3.1.2008 @ 12.34
Älä suotta tunne huonoa omatuntoa Joulun suhteen.Olet ansainnut edes joskus tuhlaavan hetken.Niistä niitä voimavaroja saa.kyllä sä selviät.Asioilla on tapana järjestyä.En edes usko että tuhlasit mihinkään päättömään.Kaikki oli taatusti oikeutettua ja tarkoitus tuoda hyvää mieltä niin itselles kun pojallekkin.Vaikka nyt on tiukkaa niin ei kannata ainakaan itseään syyllistää.Kyllä se auto oli kumminkin satsausta tulevaan.saat siitä vielä monenlaista iloa.Ainakin vapautta mennä eteenpäin.
Kommentti Dulchinea — 3.1.2008 @ 13.09
Ihanasti kannustettu Dulchinea, kiitos!
Kommentti unessani — 3.1.2008 @ 13.31
Pahoittelen, jos olen aiheuttanut jollekulle mielipahaa. En tosiaan ole taustoja lukenut blogin alusta asti.
Tuossa kirjoituksesi toisessa kappaleessa puhuit sekä rahaongelmistasi, elatusmaksuista, tapaamisesta ja huoltajuudesta, niin että tulkitsin että liität ne asiat jotenkin yhteen.
Toivon siltikin, että isän ja lapsen välit lähenisivät jossain vaiheessa. Yksinhuoltajuuden vaatiminen ei varmaankaan auta sitä asiaa.
Parempaa onnea Henkka II:lle!
Kommentti dolce — 3.1.2008 @ 13.35
Dolce, kuten jo totesinkin aiemmin, on selvää, että välillä noita asiayhteyksiä on hiukan vaikea tulkita irrallisesta tekstistä, joten ymmärrän kyllä, että sait ehkä väärän käsityksen asioiden tilasta.
Ja niin totisesti toivon minäkin, että pojan isä ryhdistäytyisi, ja ottaisi oikeasti pojan osaksi elämäänsä.
Kiitos onnentoivotuksista, Henkka II on nyt pysyvästi sisäruokinnassa
Kommentti unessani — 3.1.2008 @ 13.47
No taas taisi olla miehen ja naisen välisiä tulkintaongelmia dolcella heh.. Siis nainen voi käsitellä montaa eri asiaa samassa kappaleessa, mutta eihän niiden tietenkään tarvitse liittyä toisiinsa.
Onnea minunkin puolesta Henkka II:lle, sisäruokinta taitaa olla parasta.
Kommentti syksy — 3.1.2008 @ 13.58
No heh, niin..
Nämä on muuten myös monelle miehelle arkoja asioita nää lapsiasiat. Mullekin.
Taitaa olla niin, että erojen yhteydessä moni sortuu epäreiluun käytökseen, niin mies kuin nainenkin. Mies on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa lapsen suhteen, joutuu useimmiten luopumaan lähivanhemmuudesta.
Kommentti dolce — 3.1.2008 @ 16.03
Dolcelle vielä, ei lähivanhemmuuden menetys kyllä saa vaikuttaa yhteydenpitoon lapsen suhteen. Minä ainakin olen molempien erojen jälkeen yrittänyt tukea yhteyttä lapsen ja isän välillä ja olen oikein urakalla joutunut selittelemään lapselle miksi isä ei “ehdi” tapaamaan.
Tuosta dolcen kommentista tuli vielä mieleen, että johtuuko se miesten tuntema syyllisyys ja etääntyminen lapsista erotapauksissa juuri siitä, että lapsiin liittyvät asiat ovat miehille arka paikka, ja kun eivät osaa käsitellä tunteitaan entääntyvät lapsistaan helpottaakseen omaa oloa. Olikohan taas “miehille” liian vaikeesti esitetty kysymys?
Kommentti syksy — 4.1.2008 @ 9.01
Mä luulen, etä me miehetkin ollaan yksilöitä. Ja meidän ex-naiset.
Toisen viikset on toiselle villahousut.
Oon ihan samaa mieltä, että yhteys lapseen tietenkin pitää säilyä eron jälkeen. Mutta olettekos kuulleet tapauksista, että nainen yrittää estää tapaamisia, tai ainakin uhkailee sillä? Painostuskeinona, tai ihan vaan vittuillakseen, ilman että olisi mitään muuta syytä kuin mustasukkaisuus, kateus tai kosto. Sodassa ja rakkaudessa kun jonkun mielestä kaikki keinot ovat muka sallittuja.
Kommentti dolce — 4.1.2008 @ 13.44
Olet dolce aivan oikeassa, että niin naisissa kuin miehissäkin on niitä, jotka käyttävät lapsia kiistakapuloina ja koston välineenä erossa. Ystäväpiiriini tosin kuuluu vain näitä mukavamman sorttisia naisia, joilla on ollut hankaluuksia ex-miesten kanssa.
Aikuisten pitäisi vaan osata hoitaa aikuisten asiat sotkematta niinin viattomia lapsia. Lapset eivät voi valita vanhempiaan ja heillä on kyllä täysi oikeus olla olemassa ja tulla hyväksytyksi eronkin jälkeen.
Viikset ja villahousut?? miten ne tähän liittyi?? Ei mene miestenkään kirjoitukset aina ihan loogisesti.
Kommentti syksy — 4.1.2008 @ 14.08
Syksy, muuta en voi sanoa kuin aamen. Mun tapauksessani lapsi on joutunut hirveään tilanteeseen, ja on tavallaan tahtomattaan joutunut isänsä taholta kuulemaan sellaisia asioita minusta, joita lapsen on vielä kovin vaikea ymmärtää ja käsitellä. Toissa kesänä, aina kun lapsen kanssa tuli kinaa jostain arkiaskareesta, hän tokaisi “että sähän äiti olet vaan tollanen valehtelijanainen, ei mun tarvii sua totella”. Ja lapsi syyllisti minua ihan kaikesta, koska “olin rikkonut meidän perheen”. Mun jakeluun ei mene, miten aikuinen mies voi millään tasolla oikeuttaa itsensä sanomaan tuollaisia asioita pienelle lapselle, jolle ero muutoinkin on vaikea paikka. Silloinkaan en ryhtynyt moittimaan isää pojalle. Päin vastoin, sanoin pojalle usein, “että isi on sun isi, sitä asiaa ei kukaan pysty eikä halua muuttaa ja vaikka isi ja äiti ei enää ole yhdessä, sinulla on oikeus rakastaa molempia vanhempia ihan samalla tavalla kuin ennenkin”.
Kommentti unessani — 4.1.2008 @ 14.55
Kyllä lapsesi isä tosiaan käyttäytyy ala-arvoisesti. Sitä ei kyllä millään voi ymmärtää. Itse olen sitä mieltä, että kaikesta huolimatta kannattaa säilyttää positiivinen asenne isästä puhuttaessa ja toivoa vaan, että isäkin joskus ymmärtää. Paljon pahaa mieltä poikasi on joutunut kokemaan, se on surullista. Toivon tosiaan, että pääsette miehen kanssa jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Mies on todennäköisesti kovin katkera sinulle. Muuten tuota ei voi tulkita.
Kommentti syksy — 4.1.2008 @ 15.11
Aivan, komppaan syksyä. Onpa tosiaan ikäviä tilanteita, ei voi muuta sanoa. Äärimmäisen hienoa, että olet itse tuossa tilanteessa pystynyt kuitenkin omasta puolestasi toimimaan kuten fiksut ihmiset ikään!
Kommentti anis — 4.1.2008 @ 17.44