Ahdistus

Tammikuu 3, 2008 at 1.20 · Filed under Yleinen

Nyt mua ahdistaa. Ei tällä kertaa K, vaan ylipäänsä on sellainen ahdistava olotila. Mä luulen, että tää on nyt moraalista krapulaa joulunajan tuhlailusta. Rahat meni, ja nyt ei tuo uusi autokaan tunnu yhtään kivalta, vaikkei se sinänsä maksanut nyt minulle yhtään mitään. Mutta silti, talous on taas pari kuukautta ihan kuralla, ja tasapainoilla pitää, että leivässä pysytään. Palkkaankin on vielä pariviikkoa. Pari laskua maksamatta, ja lompakossa pari sataa. Luottokortillakin on näköjään luottoraja ylittynyt (tämä selvisi tänään ihan vahingossa, ja siitä sai tämä morkkiskin alkunsa).

Musta tuntuu, että mä en selviä näistä veloistani. Ja näinä hetkinä mua v*tuttaa ihan suunnattomasti ex, joka ei kustanna penniäkään pojan menoja. Vain sen lakisääteisen osan joka kuukausi. Vaikka varallisuuslaskelman mukaan isän tulisi maksaa elatusta tuplasti sen mitä nyt. Tuon minimaalisen elatuskorvauksen lisäksi isähän ei pidä poikaansa käytännössä koskaan luonaan, silti meillä on yhteishuoltajuus. Olen viimeiseen asti yrittänyt välttää riitoja, mutta nyt taas tuntuu siltä, että haluan hakea pojan yksinhuoltajuutta. Eihän se sinänsä mitään auta pojan ja isän välillä, mutta ainakin sitten olisi viranomaisen vahvistus elatusmaksullekin. Juu, tiedän. Olisi nuo elarisopimukset pitänyt tehdä jo aikaa sitten, mutta näköjään se sinisilmäinen ja hyväuskoinen hölmö asuu niin sitkeässä meikäläisessä, että eroon ei pääse, vaikka kuinka potkittaisi päähän.

Mun talouskriisiä entisestään pahentaa tieto siitä, että yksi maksamaton ylinopeussakko (300 eur, vaikka ajoin 72 km/h 60 alueella!!!!) kesältä. Odottelen siitä muikkaria…. ja sitten vielä mätkyjä rapsahti noin 500 eur. Sekin ihan oma moka, kun en tajunnut korottaa viime vuonna veroprosenttiani, kun kämppä eron aikoihin myytiin.

Kaiken em. lisäksi, exhän on vielä velkaa minulle vanhoja velkoja parin tuhannen euron edestä, ja siihen päälle kaikki omissa nimissäni olevat kulutuslainat, joita otettiin exän velkojen maksuun. No toki muuhunkin, kuten esim. sikakalliin auton käsirahaan. Autonhan annoin heti pois, kun ero tuli. Harmi vaan, että velkaa piti auton lisäksi maksaa vielä 5000 eur rahoitusyhtiölle, pelkkä auton luovutus ei riittänyt.

Ja ihan ultimatepahinta on se, että kaikesta saa taas syyttää vain ja ainoastaan itseään. Ja hei, toista kertaa jo makselen exien velkoja. Mitä siis opin ensimmäisestä suhteestani? En ainakaan sitä, että älä koskaan “lainaa” rahaa, ilman dokumentteja. Vaikka asiat olisivatkin hyvin, voi tilanteet muuttua yhdessä yössä.

Niin että voi p*rkele, s*atana, v*ttu, j*malauta.

Mä lottoan lauantaina.

Kommentit (24)