Hopeinen

…. mutta miksi musta tuntuu yhä näin yksinäiseltä? Eikös kello 12 tänä yönä pitänyt sen prinssin tulla, ja saada hymy taas mun huulille? No ei tullut prinssiä ei . Se nyt sinänsä ei yhtään yllättänyt , mutta se yllätti, ettei tullut edes tekstaritoivotuksia uudesta vuodesta YHDELTÄKÄÄN kaverilta!!!! Yksi tuli duunikaverilta, toinen puolitutulta koiraporukoista ja kolmas isältä. Siis ei helvetti…mulla ei ole näköjään enää ystäviä yhtään!!! No on tietenkin yksi erittäin hyvä ja rakas ystävä, jonka luona oltiinkin pojan kanssa istumassa iltaa ja syömässä herkullista ruokaa. Mutta ei enää keneltäkään vanhalta luottoystävältä tullut mitään toivotuksia. Siis wtf? Noin mietin, kunnes tajusin, että en kyllä laittanut itsekään kenellekään mitään toivotuksia….joten ehkäpä olisi taas syytä katsoa peiliin, ja miettiä, miksei kukaan enää kutsu mihinkään, saati muista muutenkaan olla yhteydessä. Aika antisosiaalinen minäkin olen viime aikoina ollut, mutta en mitenkään masentumisen tmv. vuoksi, vaan puhtaasti arki ja kiire on vienyt oman aikansa, enkä vaan ole ehtinyt. Pitääkin nyt uuden vuoden kunniaksi ryhdistäytyä, ja alkaa taas tapailemaan ystäviä.

Niin, ja juu, nyt saa lyödä sanan säilällä, mutta kyllä mä idiootti luulin saavani toivotukset myös K:lta. Ihan hölmöä edes luulla niin, mutta silti….. vaikka sehän kyllä toivotteli ne vuoidenvaihtumiset jo niiden jouluhöpinöiden yhteydessä. Lievä haikeus tässä nyt on pinnassa, mutta johtunee vuorokauden ajankohdasta, ja siitä, että olin taas odottanut mahdotonta.

***

Oltiin eilen pojan kanssa elokuvissa. Myös K käy paljon leffassa, ja eilen oli juuri sellainen tunne, että K porhaltaa vastaan. Vaikka luultavasti se ei olisi tunnistanut mua uudessa frisyyrissäni….. No, ainakaan minä en sitä nähnyt, eikä se varmaan siellä edes ollut, mutta sellainen lievä panikoituminen oli lähellä. Ja se ei nyt ole taas ollenkaan hyvä juttu. Miksi mä en muka voisi olla ihan normaali oma itseni, jos se nyt tulisi vastaan (pahimmassa tapauksessa uutukaisen naikkosensa kanssa)? Luultavasti siksi, etten a) ole tavannut K:ta viimeisimmän episodin jälkeen, jonka jälkeen lähti pari verrattain ikäväsävyistä tekstaria herralle, b) koska en ole vieläkään täysin toipunut siitä, että olen enää vain nti Nobody K:lle, ja c) koska tunsin eilen muutenkin ärsyttävän selvästi jouluiset pöhötykset vatsan seudulla, ja ihan oikeasti tuntui, että posketkin roikkuivat kuin bulldogilla. Tarkistin peilistä, ei ne roikkuneet, mutta siltä tuntui.

Hurraa silti, että on uusi vuosi. Ainakin mä voin sanoa reilusti, etten ole tämän vuoden puolella yhtään kyynelehtinyt K:n vuoksi, saati menettänyt mitenkään henkistä tasapainoani. Enkä ole myöskään tavannut koko miestä tänä vuonna. Eli tässähän on ihan hyvät eväät jatkaa koko loppuvuosi samaan malliin, eikös vaan ?