Archive for Tammikuu, 2008
Tammikuu 31, 2008 at 0.29 · Filed under K
Hitto, että tympäisee, ihan suunnattomasti. Ja juu, ei todellakaan ole tähän tylsistymiseen mitään syytä. Kaikkihan on oikeastaan ihan hyvin. Mutta silti kiukuttaa, tympii ja etoo. Tällaisissa tunnetiloissa sitä oikeastaan on ihan terveellistä ollakin sinkku, koska kehenkä muuhunkaan sitä purkaisi nämä raivot, jos ei siihen omaan kultaan, jolla todennäköisimmin ei olisi osaa eikä arpaa näihin fiilareihin 
. Nyt sitä sentään voi yksistään kiukuta täällä, ja hakata tätä näppistä sormet verillä Tähän olisi muuten ollut ihan mahtava animaatiokin, mutten nyt löydä sitä mistään. Siinä kirjaimellisesti tikku-ukko naputtelee niin, että veri roiskuu.
Jaa-a, enpä tiedä mikä tämän puuskan taas sai aikaan. Varmaan se, että erehdyin taas ajattelemaan K:ta ja tapahtumia viimeksi tavatessamme. Kyllä näyttää vieläkin tunteet kuohahtavan….heh. Mutta, aika tarkkaan on siis 2,5 kk kulunut siitä, kun viimeksi olen miehen tavannut. Lähes neljännesvuosi siis. Pisin aika koskaan. Ja mitä sinä aikana on tapahtunut tunne-elämässäni….olen käynyt todella syvän kuopan pohjalla, jossain vaiheessa luulin, etten selviäisi. Mitä tahansa muuta olisin voinut hyväksyä, mutta saakeli, että kirpaisi se toinen nainen. Toisaalta, se oli se viimeinen naula arkkuun, sen jälkeen olen loistavasti pystynyt vaiheittain etääntymään K:sta. Ja kuten jo aiemmassa postauksessani totesinkin, en oikeastaan enää kaipaa sitä ihmistä yhtään. Hänen ystävyyttään kyllä, mutta en enää sitä valheellista rakkaustarinaa. Valehtelisin, jos väittäisin, etten pidä K:sta lainkaan, tai että vihaan häntä. Päinvastoin, K ihmisenä oli ainutlaatuinen, ja olin etuoikeutettu saadessani edes hetken tuntea sen oikean ihmisen sen kuoren alla. Niin sydämellistä ja kultaista ihmistä saa hakea. Ja niin iloista ja nauravaista. Voi että, niin hauskaa meillä oli joskus yhdessä! Mutta luulen, että olosuhteilla on taipumus kaivertaa ihmisistä esiin myös ne täydelliset normaalin luonnon vastapuolet…..tai ehkäpä näyttää ne todelliset piirteet, mitä ei huumassaan nähnyt, tai joita ei näytetty. Voisin lisätä listaan monta ei niin mairittelevaa adjektiivia….itsesäälissä rypevä, suuret luulot, omaava paskiainen, joka on saanut kaiken aina liian helposti. Jnejne.
Ehkä tässä on nyt taas jokin vaihe menossa, toivottavasti pian ohimenevä. Sillä K on tahtonut tunkeutua ajatuksiini päivittäin, milloin hyvällä milloin pahalla. Ja uniini. Mistä muistuikin mieleeni, että K tapasi aina iltaisin laittaa viestin “Unessa nähdään, kulta”
Loppuun vielä vähän Cherin upeaa lyriikkaa:
“Strong Enough”
I don’t need your sympathy
There’s nothing you can say or do for me
And I don’t want a miracle
You’ll never change for no one I hear your reasons why
Where did you sleep last night?
And was she worth it, was she worth it?
‘Cos I’m strong enough
To live without you
Strong enough and I quit crying
Long enough now I’m strong enough
To know you gotta go
There’s no more to say
So save your breath
And then walk away
No matter what I hear you say
I’m strong enough to know you gotta go
So you feel misunderstood
Baby, have I got news for you
On being used, I could write a book
You don’t wanna hear about it
I’ve been losing sleep
You’ve been going cheap
She ain’t worth half of me it’s true
I’m telling you
Now I’m strong enough to live without you
Strong enough and I quit crying
Long enough now I’m strong enough
To know you gotta go
Come hell or waters high
You’ll never see me cry
This is our last goodbye, it’s true
I’m telling you
That I’m strong enough to live without you
Stron enough and I quit crying
Long enough now I’m strong enough
To know you gotta go
There’s no more to say
So save your breath
And you walk away
No matter what I hear you say
I’m strong enough to know you gotta go
Tammikuu 30, 2008 at 9.46 · Filed under Yleinen
Jotain minä nyt kaipaan oikein kovasti. En osaa varsinaisesti kohdistaa kaipaustani erityisesti mihinkään tai keneenkään, mutta kovin herkkä on mieli juuri nyt. Tuntuu vain siltä, että minä en elä. Teen kyllä asioita mekaanisesti, arkirutiinit sun muut, mutta jos minun pitäisi eritellä, mitä olen päivän aikana tehnyt, joutuisin tovin miettimään. Vanhasta tottumuksesta kyllä liihotan paikasta toiseen, yritän olla kymmenessä paikassa yhtäaikaa ja hoitaa kaikki päivän velvollisuudet. Silti missään ei oikein tunnu olevan mitään sisältöä, eikä mikään ilahduta liiemmin.
Mä olen ajatellut myös K:ta taas parina päivänä. Tällaisen reaktion sai aikaan vain hänen nimensä näkeminen kuvaruudulla. Mietin tässä, mitä K:lle kuuluu nykyään? Mitä tekee, ja kenen kanssa? Nauttiikohan se elämästään nyt, onkohan sillä viimeinkin hyvä olla? Hymyileekö se vielä sitä mahtavaa hymyään jossain? Miettiikö se ikinä, mitä mulle kuuluu?
Samoja kysymyksiä, joita on pyörittänyt päässään niin miljoona kertaa, ja koskaan niihin ei saa vastausta. Enkä tiedä, onko niistä vastauksista nyt niin väliksikään. Kuitenkin hiukan ottaa pattiin, että se K aina vaan jaksaa putkahdella mun ajatuksiini. Noh, ei tässä mitään itkukohtauksia ole ollut, mutta sitä tuttua haikeutta kai. Ja ehkä nuokin asiat tulevat herkemmin mieleen, kun ei ole ketään muutakaan. Kun rakkauta olisi sydän pullollaan, muttei ketään kenelle sitä jakaa. Tai onhan tuo poika toki, mutta sekin saa pian yliannostuksen äidistään 
Läheisyydenkaipuu on kova, olisi niin mahtavaa, kun olisi joku, jonka syliin käpertyä kun väsyttää. Joku, joka halaisi työpäivän jälkeen. Joku, joka oikeasti välittäisi. Joku, jonka kanssa jakaa arjen ilot ja surut. Sellaista ihmistä minä kaipaan nyt, turvallista ja rakastettavaa. Jossain se ihminen varmaankin lymyää, odottelee sopivaa hetkeä astua elämääni. Mutta minä kun en millään malttaisi enää odottaa .
Tammikuu 28, 2008 at 9.30 · Filed under Yleinen
Jees, eli aika tapahtumaköyhää tää mun elämäni on taas ollut. Siis sinänsä menoja on riittänyt kyllä taas viikonlopulle, muttei oikein mitään sellaista, mistä jaksaisi hirveästi kirjoitella sen kummempia. Eikä ole edes mitään vatvottavaa!!! Johan tää nyt on ihan kummallista, kun on niinku tottunut vatvomaan viimeiset neljä-viisi vuotta taukoamatta
Viikonloppu meni taas siivillä. Perjantaina oli koiraporukoita kylässä. Syötiin ja juotiin, ja saatiin vielä pari mun miespuolista työkaveriakin kylään. Siitä sitten lähdettiin koko kööri paikalliseen baariin iltaa jatkamaan. Mä en vaan jotenkin saanut taas fiilistä irti. Ei maistunut juoma, eikä oikein huvittanut mikään. Lähdinkin sitten vähin äänin kotiin nukkumaan. Palkintona älyttömästä viisaudestani heräilin varsin pirteänä lauantaiaamuna. Jossain vaiheessa päivää piti ottaa unoset sitten kuitenkin, mutta se sellainen baari-illan jälkeinen pöhnä puuttui.
Sunnuntaina tulikin sitten ulkoiltua oikein kunnolla, ja nautittua auringonpaisteesta. Illalla isä vaimoineen kävi kylässä syömässä laskiaispullat ja vaihtamassa kuulumiset.
Tätä se tasainen arki siis on. Mitään järisyttävää ei tapahdu, ja päivät kuluu omalla painollaan. Liian tyyntä nyt on, jotain on kulman takana odottamassa. Ollapa nyt kristallipallo, olisi kiva tietää mihin varautua.
Tammikuu 25, 2008 at 9.49 · Filed under Yleinen
Elikkäs Roxy haastoi minut miettimään “5 kaunista asiaa itsessäni perusteluineen”.
Että johan myrkyn lykkäsi… , mutta yritetään… :
- silmät (vihreät ja persoonalliset, melko suuret)
- pylly (sitä on moni kehunut, koska se on neekerimallia )
- kynnet (ovat aina olleet vahvat, ja kauniin muotoiset)
- hiukset (niitä on PALJON)
- decoltee (siitäkin olen saanut usealta taholta palautetta, kuinka naisellinen se on )
Ja juu, olisi tehnyt mieli kirjoittaa sata kumoavaa kommenttia noiden perään, mutta jos nyt jotain täytyy nimetä, niin olkoon ne nuo
Tammikuu 24, 2008 at 23.13 · Filed under Yleinen
Sirenita haastoi minut tällaiseen Ekomeemiin. Mä olen ehkä maailman vähiten ekoihminen, mitä tiedän, vaikka olenkin aina kovimpaan ääneen valittamassa, kun “nykyään on aina kamala ilma” .
Mutta siis asiaan:
Lähetä tämä ruusukimppu vähintään viidelle blogi-ystävällesi tai sähköpostilla ystävillesi! Mainitse oma päivän ekotekosi ja pyydä vastaanottajaa mainitsemaan oma ekotekonsa uusien haasteiden yhteydessä.
Öh…ööh…päivän ekotekoni on….tuota….se, että EN ostanut valkaistuja suodatinpusseja!!! (Hurraa minä keksin jotain!)
Enkä tulostanut erästä sähköpostia, vaikka olisi pitänyt.
Ja haaste lähtee edelleen Roxylle ja Dolcelle :)
Tammikuu 22, 2008 at 23.07 · Filed under Yleinen
Onpahan taas ollut eilen ja tänään se kumma fiilis, että K:sta kuuluu pian jotain. Olen suorastaan ollut hämmästynyt, ettei mitään sähköpostia tai muuta “tikusta asiaa”-viestiä ole ilmaantunut. Älkää vaan kysykö, mistä tämä tunne taas on saanut alkunsa, en tiedä itsekään. Jotenkin vaan on sellainen olo, että kohta tuulee taas. Toivottavasti ei. Kumminkin sellainen “tyyntä myrskyn edellä”-fiilis mulla on. Tosin voihan tuon myrskyn aiheuttaja taas olla exäkin. En ole sen viimeisimpään viestiin vastannut mitään, ja siitähän on jo reilu viikko aikaa. Joten jotain se siellä patoo ja hautoo, ja kohta varmaan taas tulee silmille. Onneksi on nyt omalta osalta ainakin askel parempaa taisteluvarustusta kohti otettu. Ja varmaan jo pelkästään se, että exä tietäisi mun käyneen jossain neuvojalla, saisi sen hiljaiseksi. Tai sitten ei.
Suloisen kanssa kävi vähän niin kuin ounastelinkin. Heti kun kosketuspinta irtosi, ja palasin takaisin ruotuun, on Suloinen selvästi jo haalistumassa. Mutta ei se mitään, olihan kiva huomata, että oikeasti voisi jostain kiinnostuakin. Enkä nyt siis yhtään epäile, etteikö edelleen Suloinen kiinnostaisi, mutta se vaatisi vähän runsaampaa yhdessäoloa. Tosin olinhan minä perjantain sauna-ilta huminoissa sille laittanut viestin, mutta onneksi ihan neutraalin Johon se oli vastannut ihan yhtä neutraalisti, tosin vastauksen luin vasta aamulla. Mutta hyvä hyvä, se ei varmaan aavista mitään mun fiilareita, koska muuten ujo pohjanpoika tuskin olisi arvannut vastata mitään.
Tulevana perjantaina olisi taas riekkumista tiedossa, kokoonnumme kaikki samanhenkiset koiraimmeiset tänne meille suunnittelemaan kevään koulutusten toteutusta. Ja tokihan siinä tarvitaan jonkun verran kostuketta, jottei vallan kuivat bileet ole . Joten ainakin on edes jotain sosiaalista tapahtumaa tiedossa.
Mun väsymys on ollut ihan omaa luokkaansa. Rytmi on ihan pielessä, valvon yömyöhään, töissä olen kuin nukkuneen rukous, ja IHAN pakko päästä ottamaan tirsat, kun saa raahattua luunsa töistä kotiin. Vielä nuo kaksi karvaista vaatisivat oman huomionsa, mutta tällä viikolla on ollut hyvin kutistetut lenkit. Ei vaan jaksa. Mutta kyllä sitä taas kevättä kohti piristyy, tänään oli heti paljon valoisampi fiilisi, kun ulkona oli lunta. Maaliskuusta alkaen onkin taas jos jonkinmoista menoa ja iltamaa buukattu pitkälle toukokuuhun, joten en kyllä varmaan kerkiä edes tutustumaan kehenkään mieheen, vaikka varteenotettava vastaan tuliskin. Tai ainakin miehen pitäisi olla kirjaimellisesti hullu, jos uskaltaisi tähän meikäläisen kaaosmaiseen elämään soluttautua mukaan
Tammikuu 22, 2008 at 9.56 · Filed under Yleinen
Elikkäs tämän hauskan meemin löysin Tiinalta, ja tarkoituksena on siis hakea vastauksia esitettyihin kysymyksiin Oraakkelilta :)
1. Mikä minun nimeni on?
-Raine
2. Missä asun?
-Sängyssäni parhaan ystäväsi kanssa
3. Mikä olen?
- Olet venäläinen vakooja. Piiloudu!
4. Millainen olen?
- Riivatun jyristyksen rustokallo, ei sun kanssa tästä hommasta tuu mitään. Lopetetaan NYT!
5. Kuka olen?
- Olet poikittainen bitti koodissani, mutta minua kyllä kiinnostaa enemmän se, miksi kysyt nimenomaan tätä.
6. Mikä on ollut kaikista tärkeintä elämässäni?
- Rumuus.
7. Mikä on ollut kaikista turhinta elämässäni?
- Kateus
8. Mikä on arvokkain asia mielestäni maailmassa?
- Rakkaus on arvokkainta mitä on. Ja läheisyys.
9. Miltä näytän?
- Tuskalta (o-ou!)
10. Miltä tunnun?
- Pohjaanpalaneelta
11. Miltä maistun?
- Raudalta
12. Miltä tuoksun?
- Kissanpissalta, mutta muista että saatan satunnaisesti valehdellakin.
13. Missä minun kuuluisi olla?
- Raparperin alla, äidin kasvimaalla, sammakolla koti oli kultainen!
14. Mikä minun kuuluisi olla?
- Puutarhanhoito, vaikka epäilemättä kuvittelit toisin.
15. Mistä minut löytää?
- Tampereelta tiätysti
16. Minkä ikäinen olen?
- Liian vanha sinulle
17. Mikä minun sukupuoleni on?
- Ei sitä koskaan tiedä.
18. Montako henkilöä minun pitäisi haastaa tähän?
- Pari tusinaa. (hiukan liikaa tuli kyllä nyt, ja lähes kaikki kai tämän on jo tehneetkin, joten enpä haasta ketään )
Tammikuu 21, 2008 at 23.09 · Filed under Yleinen
….tuli siis revittyä auki tänään aamupäivällä. Olin siis ensimmäistä kertaa tapaamassa perheneuvonnan virkailijaa, joka ei ollut ensimmäistä kertaa asialla. On varmasti uransa aikana nähnyt paljon, ja kokemusta sekä myötätuntoa löytyi ison sydämen verran.
Oli kovin raastavaa purkaa omaa elämäänsä aivan palasiin. Kertoa kaikki aivan alusta lähtien jollekin, jolla ei ole minkäänlaisia ennakkokäsityksiä asioista, saati mitään puolueellista kantaa mihinkään. Ja kuitenkin tämä ihminen, ammattinsa puolesta paljon nähnyt, ei löytänyt aivan sanoja kuvatakseen omia tuntemuksiaan. Vähintään yhtä järkyttynyt olin minä itse. Oma elämäni, sirpaleina omissa käsissäni, enkä tiedä mistä palasta lähteä rakentamaan uutta alkua. Viimein, kun olin siihen tuntiin tiivistänyt kaikki lapseni syntymästä lähtien, kertonut kipeimmätkin asiat, abortit, miehen hylkäämisen raskausaikana ym. avoliiton aikana tapahtuneet asiat viimeisimpiin käänteisiin asti, tuo nainen totesi, että “Sinun ei tarvitse enää olla niin vahva. Kenenkään ei pitäisi yksin kantaa historiaa harteillaan, eikä ainakaan elää sitä kerta toisensa jälkeen uudelleen.” Sen jälkeen alkoi itku, josta ei meinannut tulla loppua. Luulenpa, että itkin ulos koko sen oman helvettini, jota olen elänyt päivästä toiseen, itse edes tajuamatta kokonaisuutta. Ja todellakin näin uusin silmin sen paskan, mitä exän puolelta olen saanut kokea, ihan suhteemme alusta asti.
Tuon istunnon jälkeen olin aivan äärimmäisen väsynyt. Väsymys iski päälle niin rajusti, että luulin nukahtavani auton rattiin. Mielenkiintoinen ilmiö, mutta luulen, että se oli fyysinen merkki siitä, että vihdoin voin levätä alitajunnaltani. Että vaikka kuinka elän hektistä arkea, niin siitä huolimatta huolet nakertavat voimia taustalla, itseni edes tajuamatta sitä.
Iso kiitos myös teille kaikille tsemppareille täällä. Sillä oli iso merkitys siihen, että viimein sain itseni riuhtaistua irti tästä “kestän kaiken hammasta purren”-roolistani, ja annoin periksi. Ja kyllä olo onkin jotenkin huojentunut, jo nyt, vaikka matkaa on vielä kuljettavana, ja monta ikävää asiaa vielä kohdattavana, ennen kuin voin täysin huokaista helpotuksesta.
Tammikuu 20, 2008 at 23.04 · Filed under Yleinen
Piti vain tulla tänne ilmoittautumaan, että hengissä ollaan. Viikonloppu on perjantaista asti ollut sellaista haipakkaa, etten ole ehtinyt kuin kääntyä kotona. Nyt väsyttää niin hemmetisti, ettei irtoa yhtään järkevää lausetta, eikä kommenttia. Huomenna uudella yrityksellä
Tammikuu 17, 2008 at 15.06 · Filed under Yleinen
Niin kiire ei saa olla, että unohtaa ystävän!
Sääntö nro 1: Älä murehdi pieniä asioita.
Sääntö nro 2: Kaikki asiat ovat pieniä.
Sanotaan, että tarvitset minuutin löytääksesi ihmisen, joka merkitsee
sinulle jotain, tunnin oppiaksesi arvostamaan häntä, päivän
rakastaaksesi häntä, mutta kokonaisen elämän unohtaaksesi hänet.
Lähetä tämä ihmisille, joita et koskaan unohda ja muista lähettää tämä myös hänelle, joka lähetti tämän sinulle. Se on vain lyhyt viesti kertoaksesi heille, ettet koskaan unohda heitä.
Jos et lähetä tätä kenellekään, se tarkoittaa, että olet kiireinen ja
olet unohtanut ystäväsi…
Tämän vastaanottajia ovat omalta osaltani rakkaat virtuaaliystäväni:
- Anis
- Dolce
- Sirenita
- Roxy71
- Voimissain
- Dulchinea
- Sade
- Syksy
- Haahis
- Jojo
Next entries »
