Mitä asioita lapsuudesta/nuoruudesta muistat? Oli tässä joulunpyhinä ystävien kanssa puhetta niistä OIKEISTA asioista, mitä ilman ei lapsuutta ja nuoruutta voisi pitää elettynä. Tässäpä muutama listaus omista muistamisen arvoisista asioista:
- Lauantaipullat- äiti leipoi joka lauantai ollessani aivan pieni. Lauantain rutiineihin kuului viikkosiivous, ja sen päätteeksi pullakahvit
- Ehdottomasti joulu ja sen perinteet - kun haettiin iskän kanssa kuusi, äiti hääri keittiössä, kynttilät ja koristeltu koti
- Merkkarit - varsinkin ne salmiakkiset, jotka sittemmin kiellettiin vaarallisina
- Kirppu-karkit, sekä salmiakki että hedelmä
- Mansikka- ja salmiakkijauhikset
- Bubbis-purkat
- Midi-jäätelö (jota opin tosin syömään vasta aikuisemmalla iällä)
- Kalkitos-siirtokuvat
- Ystäväkirjat
- Levi’s 501:set, sittemmin 555:set
- Lacosten pikeepaidat ja purjehduskengät (yöks
!) - Sähkönsininen ripsiväri
- Kotipermanentit
- Hennavärjäys
- Anytime-meikit
- Taisteluplaneetta Galactica (tv-sarja)
- McGyver (nauhoitin joskus c-kasetilla suoraan telkkarista tunnusmusaa
) - Onnen päivät
- Fjällräven-reput
- Kirjekaverit
- Liebfraumilch-viini
- Soave-viini
- Minttukaakao (likööri)
- Helmeilevä omenaviini
Siinä nyt muutamia….vaikka onhan niitä miljoona lisääkin. Ja sitten tietenkin se ihana vapaus - ei ollut näitä vihonviimeisiä kännyköitä, jotka tekevät elämästä niin kontrolloitua ja suppeaa. Ajatelkaa nyt, miten vaikeaa vanhaan hyvään aikaan oli ylläpitää sivusuhteitakaan, kun ei ollut tätä Instant-kommunikointivälinettä. Ei voinut soittaa salarakkaan kotiin siinä pelossa, että vaimo vastaa. Vaan keinonsa kai noihinkin on ollut aina.
Tällaista järkevää tänään :).


*hali*
sirenita said,
Joulukuu 27, 2007 @ 15.44
Me mietittiin kavereitten kanssa tässä taannoin juuri samoja asioita. Lapsuudesta nousi muistoja, sellaisia, missä on perheen kesken yhdessä tehty juttuja (sieni- ja marjametsät, viikonloppujen aamupalan valmistukset, joulu…kaikki tuollainen tärkeä ja ihana.
Nuoruus-lista olikin sitten enemmän kaveripainotteinen kaikkine vaatteineen, meikkeineen ja viineineen.
Hassua, miten pitää oikein pysähtyä muistelemaan. Vaikka pulpahteleehan noita mielikuvia aika ajoin ihan arjen tuoksinnassakin mieleen.
Hymy ainakin nousee naamalle, jos ei muuta!