Hopeinen

Huhhuh, massu on niin turvoksissa, että hyvä, että yletyn edes näppiksille . Eli siis mätetty on, ei niinkään perinteistä jouluruokaa, vaan kilokaupalla suklaata suklaata suklaata. Onneksi aika tehokkaasti olen saanut tuhottua nuo kurjat herkut kaapeista, niin pikapuoliin voi taas palata arkeen .

Mutta olihan kiva joulu. Yksi pienisuure murhe tosin tuli, kun pojan lahjaksi saama radio-ohjattava helikopteri katosi kirjaimellisesti savuna ilmaan. Poika oli haltioissaan uutta lelua lennättämässä pihalla, kun yhtäkkiä tuuli tarttui kopteriin ja imaisi pyörteisiinsä. Tiiviistä etsinnöistä huolimatta Henkka-nimistä kopteria ei enää koskaan löydetty. En siinä viitsinyt sitten alkaa saarnaamaan pojalle, että oliskos taas kannattanut kuunnella äitiä….minä kun varoittelin, että ulkona tuulee sen verran, etten tiedä onko hyvä idea testailla kopteria siellä…. No surku ja pettymys oli tietysti pojalla hirmuinen, sen verran mieluisa lelu oli kyseessä. Pitää katsoa riittääkö varallisuus paikkaamaan tilanteen.

Oma lahjalistani puolestaan oli suht. vaatimaton, mutta ihan kivaa ja tarpeellista paketeista putkahti.

• Kirja (Jasmine Creswellin Soluttautuja)
• Kännykkäpussukka (sellainen ihan asiallinen, mitä voi käyttää vaikka kolikkopussina )
• Guccin tuoksu sekä ihovoide (isä osti tämän minulle, koska kerran minulla ei ole miestä, joka näitä ostaisi, näitä “naisten juttuja”….liikuttavan huomaavaista)
• rottinkikori, sellainen seinämalli, mihin saa esim. laskut siistiin nippuun…heh
• leffalippuja
• suklaata about 100 kg
• saippuaa
• lämpörullat (tämä oli kyllä lahja itselleni…)
• CD-levy (Tilkkutäkki 3)
• valokuvia kehystettyinä
• kylpytakki

Siinähän sitä jo olikin, en nyt jaksa muistaa, unohtuiko jotain….

Joten ilmeisen kiltti olen sittenkin ollut, vaikken odottanutkaan juuri saavani lahjoja. Ilta oli muutenkin leppoisa ja mukava, ja paistamani kinkkukin oli menestys, joten ei voi valittaa.

Ainoa miinus koko joulussa on tuo viheliäinen ex, joka ei omassa itsekkyydessään vaivautunut edes toivottamaan hyvää joulua omalle pojalleen. Ei vaikka soitettiin monta kertaa. Ei viitsinyt sitten soittaa edes takaisin. Lahjoista nyt puhumattakaan….lapsellista pelleilyä, en tiedä mitä tämä taas tarkoittaa, mutta perästä varmasti kuuluu. Ai että pistää kiukuksi tuollainen apinamainen käyttäytyminen.

K on saanut pysytellä tiukasti unholassa, en jotenkin ole muistanut koko hepun olemassaoloakaan, joten sekin on hyvä. Olen ehkä jossain myrskyn silmässä tai jotain, koska tiedän, ettei tämä nyt vielä tähän voi jäädä tämä kipuilu ja ikävöinti. No..saapa nähdä….

Mukavaa joulunjatkoa kaikille