Keskiyön Cowgirl :)
Onpas jotenkin tyhjä olo juuri nyt. Tuossa jo kirjoittelinkin, että mulla on sellainen odottava olo, vaikka yhtään en tiedä mitä odotan. Jotain tapahtuvaksi kenties? Yhteydenottoa tietyltä suunnalta? Jotain mun henkinen minäni odottaa, mutta nähtäväksi jää mitä se on.
Yllättävän seesteinen olotila noin muutoin. Ei mitään järkyttäviä ikäväkertoimia, ei mitään vihakiukkukohtauksia. Tasaista tasaista. Eikä tällaisessa olotilassa juuri synny minkäänmoista hengentuotetta tänne blogiinkaan. Ehkä mä olen sittenkin saanut ohjelmoitua nämä aivoni joulurauha-moodiin, ja mikään ei nyt varsinaisesti kaivele mieltä.
Ihanaa kun alkaa pidempi vapaa. Tosin mun kohdalla siis vaan peruspyhät, mutta silti. Saa nämä univelat kuitattua pois, ja rytmin kohdalleen. Yks jännä juttu on….. mä taidan joutua ikävöimään mun työkavereita. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin ne on aivan mahtavia. Minäpäs nyt vähän kerron heistä, paremman tarinan puutteessa
Kyseessä on siis 6-henkinen tiimi, meistä koostuu yksikkömme ns. ohjausryhmä. Kaikki raportoimme omalta toimialueeltamme suoraan yksikön johtajalle. Mutta joukko on kirjava, ja ennenkaikkea, puhallamme todella yhteen hiileen. Tässä siis kokoonpano ikäjärjestyksessä (Nimet on nyt kyllä ihan sitten keksitty
):
Henrik: Reilu 50 v. harmaahiuksinen mies. Ollut pian 40 v. naimisissa saman naisen kanssa, enkä ihmettele yhtään miksi. Mies on helmi, aarre, timantti…valtavan empaattinen ja avulias ihminen. Oli mm. muuttamassa minun tavaroitani tänne nykyiseen kotiini, kantaa usein minulle herkkuja (tietää, miten perso olen karkille
), on sellainen isähahmo. Suomenruotsalainen.
Esko: Vajaa 50v. toista kertaa naimisissa (uusi vaimo aasialainen). Aina hyväntuulinen ja iloinen, muistaa aina huomauttaa makeansyönnistäni (itse myös kovin perso makealle, mutta yrittää olla parempi kuin minä itsehillinnässä
). Eskon kanssa usein pelataan hiljaisena hetkenä esim. jotain nettipajatsoa, tai muuta yrityksen kannalta epäeettistä :). Käymme usein yhdessä lounaalla Esan ja Henrikin kanssa.
Markku: About 40v. naimisissa, 1 lapsi. Meidän porukan oma huumorimies tahtomattaan. Todella ammattitaitoinen, mutta hiukan liian innokas mitä työasioihin tulee. Lievä piilovittuilija, joka ei aina muista hyvän maun rajoja. Markun saa kuitenkin nopeasti pudotettua maanpinnalle tarvittaessa. Mukava kaveri.
Jarkko: Ikuinen poikamies, minua parisen vuotta vanhempi. Intohimoinen kalastaja, joka väheksyy naisia helposti, varsinkin ammatillisissa asioissa. Rääväsuu päällisin puolin, mutta herkkä ja henkevä, sekä ajatteleva mies, kun ollaan oikeassa paikassa ja sopivassa seurassa. Jarkko oli myös muuttoapuna. Innokas kalamies, viettää kesäisin puolet ajastaan vesillä. Jarkko jaksaa myös huolehtia syömisestäni, oikeastaan se on meidän kaikkien yhteinen vitsi, siis tämä minun makeanhimoni. Saatan löytää aamulla työpöydältä suklaalevyn - kiitos Jarkon :). Tulen äärimmäisen hyvin toimeen Jarkon kanssa, ja joskus jopa paikkailtiin molemmat läheisyydenkaipuutamme nukkumalla samassa yhden hengen sängyssä eräällä työreissulla. Mutta vaan nukuttiin.
Olli: 27-vuotias, mutta äärettömän paljon aikuisemmalta vaikuttava tehopakkaus. Muodostunut erittäin hyväksi ystäväksi ja luottohenkilöksi töissä. Olli on järkevä, ja hauska, ja meillä usein onkin älyttömän hauskaa nimenomaan Ollin ja Jarkon kanssa yhdessä. Päättäväinen ja särmä kaveri. Oli myös muuttoapuna
.
Sitten olen minä, joukon ainoa prinsessa :). Kauan sain hakea hyväksyntää tuolta tiiviiltä porukalta, mutta olemalla oma itseni, ja kumoamalla ajoittain vallitsevia käsityksiä naisista, olen kyllä nyt kaikkien kaveri. Porukka on ihanan huolehtivainen, ja aina ottavat kyllä toisensa huomioon. Mikä parasta, koko porukka arvostaa minua, osaamistani, ja pikku hiljaa myös ovat nöyrtyneet pyytämään apuanikin (1,5 v. sentään ollut jo tuossa porukassa minäkin
). Ihania ihmisiä! Monesti, jos kotona on ollut huono päivä tunnepuolella, töissä piristyy. Ja toisekseen voi myös sanoa suoraan, jos surettaa. Parasta näissä miehissä on se, että he osaavat lohduttaa tarvittaessa, eivätkä pakene. Paitsi ehkä hädissään ostamaan minulle pullaa, jos ei muu auta ![]()

Ihanilta miehiltä tosiaan kuulostaa. Kova paikka olla tollasen porukan pomona ja ainoana naisena. Äijä huumorilta ei ilmeisesti voi välttyä? Mutta on se hienoa, että edes työ voi piristää tän kaiken synkkyyden keskellä
Kommentti voimissain — 21.12.2007 @ 8.28
On ne ihania :), mutta mä en ole noiden pomo, vaan me olemme kaikki esimiehiä, ja meillä kaikilla vielä omat tiimit. Ei noiden pomona hullukaan jaksais
Kommentti unessani — 21.12.2007 @ 8.43
Kivan tuntuinen porukka
Se vaikuttaa niin paljon omaan työmotivaatioon, että minkälaisia ihmisiä on ympärillä, että se on aina onni jos sattuu tuollainen hyvä poppoo.
Mulla puolestani on joulurauhamoodi taas vaihteeksi tipotiessään. Vituttaa ja masentaa niin ettei veri kierrä!
Kommentti Anis — 21.12.2007 @ 9.09
Anis….no voi vitsi! Kerrot varmaan sitten lisää kun ehdit/jaksat/viitsit. Mä yritän täältä singota sinne vitutuksenpoistoa. Voimia ja jaksamista!
Kommentti unessani — 21.12.2007 @ 9.22
Enimmäkseen oli näköjään kyse mun kärsimättömän luonteeni aikaansaamasta vitutusreaktiosta. Eli tarkoitus oli vuodattaa blogiinikin muutama tulikivenkatkuinen sana liittyen tuohon.. you know
Ajattelin että se ¤#¤%/¤% ei vastaa mulle mitään ja sitähän minä vaan..
Kommentti Anis — 21.12.2007 @ 10.48
Ai jaa, no mutta loppu hyvin kaikki hyvin sitten :). Maistuu varmaan tavallista paremmalle ne suklaat!
Kommentti unessani — 21.12.2007 @ 10.55
kivalta kuulostaa sun tiimiporukkas.Taitais se Jarkko haluta vähän olla enemmänkin kun pelkkä ystävä.No työkavereihin ei parane sotkeutua.Vai mitä? Eikös se oo asia jonka olemme oppineet;)Joulu on aina odotusta.Itsekkin odotan ja toivon mahdottoman asian toteutuvan nyt joulun tienoilla.Onnex palaan maanpinnalle uudenvuoden jälkeen.
Kommentti Dulchinea — 21.12.2007 @ 11.24
En mä nyt tiedä tosta Jarkosta. Se on kyllä kertonut sellaisia kauhutarinoita edellisistä seurustelusuhteistaan, ettei ainakaan sillä ole vaikutusta tehnyt
Äijähuumoria, juu.
Kommentti unessani — 21.12.2007 @ 14.11
Tuollaisen työporukan minäkin haluaisin! Itse viihdyn ja työskentelen paljon tehokkaammin miesten kanssa. Suorasanaista ja rentoa työskentelyä. Ookoo, joskus itseltäni menee hermot kun meikäläisen ammatissa jostain syystä juuri miehet ovat ne, jotka menevät sieltä missä rima on matalin (kamalaa yleistystä!!anteeksi kaikki miehet) ja monesti se ärsyttää minua varmaan senkin takia, että itse haluaisin olla samanlainen (olen aivan liian huolellinen ja tunnollinen)
Minun työpaikallani on vain yksi mies ja huhh, miespoloa. Oikeasti! Kun enemmistö on naisia niin selän takana puhuminen, mustasukkaisuus ja kaikki maailman muut hormooniongelmat ovat paljon yleisimpiä. Valitettavasti!
jouluhaleja!
Kommentti jojo — 21.12.2007 @ 15.36
Tuommoinen cowgirl mulle! (mutta pyssyn se vois heittää lampeen)
Kiva että teitä on kiva porukka. Itse voisin sanoa melkein samaa, meillä on töissä hyvä ydinporukka, mainio sosiaalinen ilmapiiri lähimpien kesken.
Hyviä pyhiä ja levollista mieltä!
Kommentti dolce — 21.12.2007 @ 15.38
Töissä kun kuitenkin viettää suuren osan elämästään, niin on ihan huippua, kun työkaverit on ihania. Samoin mulla. Aina kun on paha mieli tai pinna meinaa kiristyä, niin jo joku tulee halaamaan. Ja se riittää. Ja päivä on pelastettu.
Mullakin on muuten ollut tuollainen tyhjä olo. Johtuukohan se joulusta?
Mukavaa perjantaita.
Kommentti sirenita — 21.12.2007 @ 21.19