Hopeinen

Onpas jotenkin tyhjä olo juuri nyt. Tuossa jo kirjoittelinkin, että mulla on sellainen odottava olo, vaikka yhtään en tiedä mitä odotan. Jotain tapahtuvaksi kenties? Yhteydenottoa tietyltä suunnalta? Jotain mun henkinen minäni odottaa, mutta nähtäväksi jää mitä se on.

Yllättävän seesteinen olotila noin muutoin. Ei mitään järkyttäviä ikäväkertoimia, ei mitään vihakiukkukohtauksia. Tasaista tasaista. Eikä tällaisessa olotilassa juuri synny minkäänmoista hengentuotetta tänne blogiinkaan. Ehkä mä olen sittenkin saanut ohjelmoitua nämä aivoni joulurauha-moodiin, ja mikään ei nyt varsinaisesti kaivele mieltä.

Ihanaa kun alkaa pidempi vapaa. Tosin mun kohdalla siis vaan peruspyhät, mutta silti. Saa nämä univelat kuitattua pois, ja rytmin kohdalleen. Yks jännä juttu on….. mä taidan joutua ikävöimään mun työkavereita. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin ne on aivan mahtavia. Minäpäs nyt vähän kerron heistä, paremman tarinan puutteessa

Kyseessä on siis 6-henkinen tiimi, meistä koostuu yksikkömme ns. ohjausryhmä. Kaikki raportoimme omalta toimialueeltamme suoraan yksikön johtajalle. Mutta joukko on kirjava, ja ennenkaikkea, puhallamme todella yhteen hiileen. Tässä siis kokoonpano ikäjärjestyksessä (Nimet on nyt kyllä ihan sitten keksitty ):

Henrik: Reilu 50 v. harmaahiuksinen mies. Ollut pian 40 v. naimisissa saman naisen kanssa, enkä ihmettele yhtään miksi. Mies on helmi, aarre, timantti…valtavan empaattinen ja avulias ihminen. Oli mm. muuttamassa minun tavaroitani tänne nykyiseen kotiini, kantaa usein minulle herkkuja (tietää, miten perso olen karkille ), on sellainen isähahmo. Suomenruotsalainen.

Esko: Vajaa 50v. toista kertaa naimisissa (uusi vaimo aasialainen). Aina hyväntuulinen ja iloinen, muistaa aina huomauttaa makeansyönnistäni (itse myös kovin perso makealle, mutta yrittää olla parempi kuin minä itsehillinnässä ). Eskon kanssa usein pelataan hiljaisena hetkenä esim. jotain nettipajatsoa, tai muuta yrityksen kannalta epäeettistä :). Käymme usein yhdessä lounaalla Esan ja Henrikin kanssa.

Markku: About 40v. naimisissa, 1 lapsi. Meidän porukan oma huumorimies tahtomattaan. Todella ammattitaitoinen, mutta hiukan liian innokas mitä työasioihin tulee. Lievä piilovittuilija, joka ei aina muista hyvän maun rajoja. Markun saa kuitenkin nopeasti pudotettua maanpinnalle tarvittaessa. Mukava kaveri.

Jarkko: Ikuinen poikamies, minua parisen vuotta vanhempi. Intohimoinen kalastaja, joka väheksyy naisia helposti, varsinkin ammatillisissa asioissa. Rääväsuu päällisin puolin, mutta herkkä ja henkevä, sekä ajatteleva mies, kun ollaan oikeassa paikassa ja sopivassa seurassa. Jarkko oli myös muuttoapuna. Innokas kalamies, viettää kesäisin puolet ajastaan vesillä. Jarkko jaksaa myös huolehtia syömisestäni, oikeastaan se on meidän kaikkien yhteinen vitsi, siis tämä minun makeanhimoni. Saatan löytää aamulla työpöydältä suklaalevyn - kiitos Jarkon :). Tulen äärimmäisen hyvin toimeen Jarkon kanssa, ja joskus jopa paikkailtiin molemmat läheisyydenkaipuutamme nukkumalla samassa yhden hengen sängyssä eräällä työreissulla. Mutta vaan nukuttiin.

Olli: 27-vuotias, mutta äärettömän paljon aikuisemmalta vaikuttava tehopakkaus. Muodostunut erittäin hyväksi ystäväksi ja luottohenkilöksi töissä. Olli on järkevä, ja hauska, ja meillä usein onkin älyttömän hauskaa nimenomaan Ollin ja Jarkon kanssa yhdessä. Päättäväinen ja särmä kaveri. Oli myös muuttoapuna .

Sitten olen minä, joukon ainoa prinsessa :). Kauan sain hakea hyväksyntää tuolta tiiviiltä porukalta, mutta olemalla oma itseni, ja kumoamalla ajoittain vallitsevia käsityksiä naisista, olen kyllä nyt kaikkien kaveri. Porukka on ihanan huolehtivainen, ja aina ottavat kyllä toisensa huomioon. Mikä parasta, koko porukka arvostaa minua, osaamistani, ja pikku hiljaa myös ovat nöyrtyneet pyytämään apuanikin (1,5 v. sentään ollut jo tuossa porukassa minäkin ). Ihania ihmisiä! Monesti, jos kotona on ollut huono päivä tunnepuolella, töissä piristyy. Ja toisekseen voi myös sanoa suoraan, jos surettaa. Parasta näissä miehissä on se, että he osaavat lohduttaa tarvittaessa, eivätkä pakene. Paitsi ehkä hädissään ostamaan minulle pullaa, jos ei muu auta