20.12.2007

Oikea asenne ratkaisee - aina! (4 kommenttia)

Aihe: Yleinen — unessani @ 14:58

Huh…onpahan taas ollut yhtä tuulispäänä menemistä. Mutta nyt alkaa viimein olla joululahjat hankittuna. Ostin jopa takapiruisena äidilleni kirjan, joka kiinnostaa itseänikin. Kyseessä on kirja Mannerheimin Naiset. Vaikutti todella mielenkiintoiselta, mutta mä olenkin aina ollut kiinnostunut historiasta, suurmiehistä ja heihin liittyvistä mysteereistä ja salaisuuksista ;) . Ennen muinoin kun kaikki oli olevinaan siveellistä ja kunniallista, kun samaan aikaan kuitenkin juuri silloin oli valloillaan ilotyttöjen valtakausi, ja kaksoiselämä kukoisti lähes kaikissa yläluokan perheissä.

picture-062.jpg

(Kuva otettu syksyisellä Pariisin reissulla)

Mulla siis meinasi joulustressi iskeä päälle. Olin eilen ihan älyttömän kiukkuinen ja väsynyt, ja tiuskin ihan turhista. Sitten istahdin alas, vedin syvään henkeä, ja päätin, että nyt loppuu. Alkoi oikein itseäkin ärsyttämään se, että ärsytti niin paljon. Niinpä päätin, että nyt annan stressin olla, ja teen sen minkä ehdin. Peruin pari sovittua koira-aiheista menoa, istuin vaan sohvalla ja siihen sitten nukahdin.

Herätessä oli taas ihan uusi fiilis, ja sain kuin sainkin imuroitua ja pyyhittyä lattiat (tämä on siis meillä joka toinen päivä suoritettava toimenpiden ;) ), keitin kupillisen kahvia ja olin taas tyytyväinen itseeni. Taivuin jopa lähtemään sittenkin treenikentälle, vaikka perusnyrkkisääntö koirankoulutuksessa on, että “älä treenaa koiraa, jos itselläsi on huono päivä”. Se on tosi kuin vesi, että koira lukee ihmistä kuin avointa kirjaa, ja vaistoaa heti, jos päivä ei ole parhaimmasta päästä. No, minä koin olevani jo sen verran paremmalla tuulella, että eikun kentälle. Asennoiduin niin, että nyt saadaan hommat toimimaan. Ja se kannatti, tehtiin varmasti yksi elämämme parhaista treeneistä eilen :)

*****

Olin aamulla hammaslääkärissä, ja vieläkin tuntuu, että on puoli naamaa puuduksissa. Kaffen juonnista ei tahdo tulla mitään, ja tupakkaakin sytyttäessä huomasin, että se olikin pudonnut suusta maahan, enkä ollut huomannut mitään. Nyt mulla on vaistomainen tarve jatkuvasti pyyhkäistä suupieliä, ettei vaan kuola valu huomaamattani :)

 Sellaista tänään……peruskauraa :)