Jooh….. joskus sitä aina pohtii, että miten niin on mukamas “miesten hommat” ja “naisten jutut” erikseen. Eilen kyllä taas palautui mieleen, miksi jotkut hommat lienevät luontaisempia miessukupuolelle.

Lähdettiin pojan kanssa joulukuusenhankintareissulle (jestas, mikä sana!). Kuusi löytyikin suhteellisen kivuttomasti, oikein sellainen nätti ja tuuhea jalokuusi. Eikun kuusi kainaloon ja…. niin….tosiaan….kuusihan pitäisi jollain ilveellä kuljettaa kotiinkin, eikä autoni ole mikään tilaihme, vaikka farmari onkin. Eikä ajatus neulasilla koristellusta auton sisustasta juurikaan houkutellut. Ainoa mahdollisuus olisi siis kiinnittää kuusi katolle. Onneksi autoni vakiovarusteisiin kuuluu ns. kattokaiteet, joten enää piti keksiä, millä kuusen kiinnittää sinne niin, ettei se kesken matkan valahda tuulilasiin…tai vaikka takanatulevan konepellille

Näppäränä tyttönähän mulla on sitten hanskalokerossa joka naisen autonkorjaustarvikkeet = puukko ja rulla kotinarua :). Vaikka itse sanonkin, olin äärimmäisen ylpeä kiinnittäessäni tottuneennäköisesti kuusta auton katolle, aivan kuin tekisin sitä päivätyökseni. Tosin narua ei olisi varmaankaan tarvinnut käyttää ihan koko rullallista, eikä ainakaan sitoa niin tiukkaan, että kynnet oli kovalla solmuja irroittaessani (jälkikäteen vasta tajusin, että olishan ne narut voinut katkoa puukollakin ).

Seuraava probleema tulikin eteen kuusenjalan kanssa - eihän se helkkarin runko mahtunut sinne! No ei muuta, kuin puukko taas esille, ja vuolemaan pihkaista puuta. Pari tuntia sain kulumaan siinä ährätessä, lopputuloksena yksi kpl hajonneita puukkoja ja yksi kpl kärsineitä joulukuusia………..voi Jeesus.

No, ennen pitkää sain kuin sainkin kuusen pystyyn, ja sisään raahattua. Olin olevinani fiksu, ja päätin poistaa suojaverkon kuusesta vasta sisällä. Ette uskokaan miten raivostuttavaa materiaalia se venyvä ja vanuva verkko on!

Joka tapauksessa kuusi saatiin koristeltua ja valotkin siihen (siniset….tuli ostettua vahingossa ).

Tällainen siitä sitten tuli…..(no ei sentään ):