Here I go again….
Miten mä ikinä selviän tästä? Miksei kukaan opettanut mulle, miten rakkaus unohdetaan? Tai miten unohdetaan toisen hellä hymy, silmät jotka katsoivat niin syvälle sieluun? Jotka tänään vain katsovat lävitsesi täynnä vihaa ja halveksuntaa. Miten selitän itselleni, etten minä riittänytkään? Miksi mulla on nyt näin helvetin ikävä, että mun rintaani puristaa?
Mä en oikeasti tiedä, milloin tämä tuska häviää. Mulla on niin kova ikävä. Sitä hymyä ja katsetta. Niitä, joista näkee, että toinen rakastaa.
I dont know where Im going
But, I sure know where Ive been
Hanging on the promises
In songs of yesterday
An Ive made up my mind,
I aint wasting no more time
But, here I go again
Here I go againTho I keep searching for an answer,
I never seem to find what Im looking for
Oh lord, I pray
You give me strength to carry on,
cos I know what it means
To walk along the lonely street of dreamsAn here I go again on my own
Goin down the only road Ive ever known,
Like a hobo* I was born to walk alone
An Ive made up my mind
I aint wasting no more time
Im just another heart in need of rescue,
Waiting on loves sweet charity
An Im gonna hold on
For the rest of my days,
cos I know what it means
To walk along the lonely street of dreams
An here I go again on my own
Goin down the only road Ive ever known,
Like a hobo* I was born to walk alone
An Ive made up my mind
I aint wasting no more time
But, here I go again,
Here I go again,
Here I go again,
Here I go…
An Ive made up my mind,
I aint wasting no more time
-Whitesnake-
No nyt veit taas ajatukset päästäni! Aivan täsmälleen samoja ajattelin juuri tuossa itsekin. Silmät ovat sielun peili - ja mitä niistä nyt näkyykään? Se tuntuu ihan ylitsepääsemättömän tuskalliselta tajuta, ettei sitä ihanaa lämmintä hymyä ja tunteesta tuikkivia silmiä pääse näkemään luultavasti enää koskaan. Se kaikki on vaihtunut ilmeettömän monotoniseksi tuijotukseksi, korkeintaan vihaa ja halveksuntaa saatan siitä erottaa. Että miten tästä selviää!?
Osuvat sanat Whitesnakelta.
Kommentti anis — 15.12.2007 @ 10.22
Kauniisti sanottu noista katseista ja hymyistä. Kun itse olen jo melkein unohtunut, että tuollaistakin on olemassa.
mutta voi kauhistus, uskaltaakohan tässä enää koskaan rakastua. Tuskalliselta kuulostaa tuo rakkauden päättyminen. Siinä eivät paljon filosofiset sanat auta, ja muitakaan ei päästäni juuri nyt ulos tule.
Toivottelen eteenpäin pääsyä, askel kerrallaan.
Kommentti dolce — 15.12.2007 @ 12.12
Oi voi kirjoitin pitkät höpinät ja ne hävisivät kommenttien taivaisiin.
Ja noihin Dolcen sanoihin ‘mutta voi kauhistus, uskaltaakohan tässä enää koskaan rakastua. Tuskalliselta kuulostaa tuo rakkauden päättyminen…’ yhdyn täysin.
Tai siis olen ajatellut, että juuri se, että tietää ja tuntee sen tuskan, estää…tai aiheuttaa sen, ettei anna itselleen lupaa enää rakastua. Toivon kuitenkin, että jos/kun rakkaus vielä elämään päättää astua, sitä ei pysty vastustamaan.
Jaksamista ja halaus!
Kommentti sirenita — 15.12.2007 @ 14.42
Kiitoksia Anis, Dolce ja Sirenita. En mä tiedä tosiaan, miten se ikävä hyökkää välillä niin ryminällä päälle. Kun oikeasti tuntuu, ettei saa happea, eikä otetta mistään.
Uskon ja toivon kuitenkin, että vielä uskallan rakastua, jos minulle sellainen mahdollisuus suodaan.
Askel kerrallaan liukkaalla alustalla. Sitähän tämä on.
Kiitos tsempistä ja jaksamista myös sinne päin.
Kommentti unessani — 15.12.2007 @ 15.17
Voi pyhä jysäys mitä mä menin tekemään! Mä kirjoitan siitä vielä kohta omaan blogiini, mutta Cherrycat, laitan sulle hetken päästä meiliä..
Kommentti anis — 15.12.2007 @ 16.01
Ok…odotellaan…
Kommentti unessani — 15.12.2007 @ 16.27
Taisin vahingossa löytää tänne Aniksen kautta. Lukaisin sitten samalta istumalta kaikki kirjoituksesi läpi, ei vaan voinut lopettaa vaikka silmiä jo särki sen verran että tuntui näkö lähtevän
Kummasti tuttua tekstiä, niin kovin tuttua.
Vaikka näistä jutuista tulee itsellekin paha mieli, silti olo paranee siitä että tajuaa sen, ettei ole yksin omien juttujensa kanssa, muitakin ihmisiä on jotka käyvät näitä paskoja tunteita läpi.
Voimia, kyllä me aina pärjätään!
Kommentti Haahis — 16.12.2007 @ 16.21
Kiva kun tulit Haahis
Näinhän se menee, kyllä tämä helpottaa kun huomaa, ettei todellakaan ole yksin näiden tunteidensa kanssa. Välillä menee hyvin, ja välillä huonosti. Nyt mulla taas on menossa se huono kausi, ja ikävöin ihan hemmetisti.
Mä tulen vastavierailulle sun blogiisi
Kommentti unessani — 16.12.2007 @ 20.33
Thanks for sharing
Kommentti Doodee — 3.2.2008 @ 20.18
hei, en oo ennen täl palstal käyn jtn en tiiä yhtää mitä tääl tehää. mut sen minkä käsityksen oon saanu ni jutellaan
eli sul taitaa olla ongelmana rakkauden unohtaminen ?
tuo tunne on tuttu, varmaan monella ihmisellä.
välillä on vaikeaa unohtaa joku ihminen, josta on kauan pitänyt. tykkäsin kerran yhdestä pojasta, ehkä vähän liikaakin, mietin häntä joka hetki, millekkään muulle ei ollut tilaa nähtykkään. meille tuli riita ja siinä oli se suhde. mutta pari kuukautta sen jälkeen, rupesin juttelemaan saman ihmisen kanssa, ja sovimme riidan, ja nyt olemme taas sovussa, ja rakastan poikaa yli kaiken !
toivon, että jaksaisit nauttia siitö mitä sinulla nyt on, eikä sitä mitä sinulla oli, ja minkä menetit !
Kommentti majakka — 29.2.2008 @ 18.05
No heipä hei Majakka! Ihan oikein arvasit, rakkauden unohtaminenhan tässä on ollut kyseessä. Tästä postauksesta on onneksi jo tovi aikaa, ja mukavasti on hommat menneet eteenpäin, eikä enää tuo menetetty rakkaus niinkään harmita. Luepa vaikka tämänaamuinen kirjoitukseni, ihan toisissa tunnelmissa sitä jo mennään :). Kiitos kommentista!
Kommentti unessani — 29.2.2008 @ 20.18
On se jännä miten ihmiset aina löytää juuri sen hetkiseen elämäntilanteeseensa sopivan kappaleen kuunneltavaksi repeatilla. Musiikki on ihmeellistä.
Kommentti tekstiurakoitsija — 13.6.2008 @ 13.35
Kiitos kommentista testiurakoitsija! Totta, musiikki on ihmeellistä ja useinmiten voimakkaimmat muistot palauttaa mieleen juurikin musiikki!
Kommentti unessani — 13.6.2008 @ 13.51