Hopeinen

…mutta sitä ennen pieni analyysi. Joudun nyt ehkä vielä hiukan purkamaan tuota K:n vastausta. Dolce sen sanoi, minkä tavallaan itsekin luin rivien välistä. Ettei K enää haluaisi kuulla koko jutusta, saati minusta yhtään mitään. Myönnän, kirpaisi pikkuisen, ja ehkä hiukan vielä nipistelee. Mutta kai siihen pitää nyt vaan uskoa, ja unohtaa ne “ehkä se odottaa multa viestiä”-ajatukset.

K olis voinut jättää vastaamatta alkuperäiseen viestiinkin. Se on ennenkin tehnyt niin, joten tässäkin tilanteessa olisi melkein ollut odotettavissa, ettei vastausta kuulu. Toisaalta, K on ihminen, joka ei halua polttaa siltoja takanaan. Sille on hirveän tärkeää ollut koko ajan se, että välit säilyisivät, ja että tosiaan jonain päivänä vielä oltaisiin ystäviä. En tiedä onko näin enää, eikä kai sillä sinänsä ole merkitystä.

Anyway, tietynlainen hatunnosto siitä, että se pystyi vihoissaan vielä vastaamaan mulle. Joku kosketti johonkin. Se varmasti tiesi, että kun aika on sopiva, mä pyytäisin anteeksi. Mutta, olisin kyllä toivonut myös K:n suunnalta jonkinlaisen anteeksipyynnön. Viimeisin vastaukseni K:lle liittyikin lähinnä siihen, ettei ihmiset aina tietoisesti loukkaa tai satuta toista, mutta se ei silti estä, etteikö niin kävisi olosuhteiden pakosta. Samoin kuin ihmiset, jotka loukkaantuvat, tuskin haluavat tulla loukatuiksi. Ei kai kukaan voi nauttia siitä tunteesta? Vai voiko, en tiedä.

Anyway, olen tavallaan samaa mieltä mm. Dolcen, ja muidenkin, kanssa siitä, että on aika sulkea kirjan takakansi. Avata silmät maailmalle, ja alkaa elää, niinkuin K ei enää olisi olemassa. K tulee varmasti vielä monen monta kertaa esiintymään näissä jutuissani, oli hän sen verran merkittävä tarina minun elämässäni. Ainoa pelkoni on, että mä en ole riittävän vahva vielä silloin, kun K tulee tarkistamaan, vieläkö hänen voimansa tehoaa minuun. Sillä tiedän, että niin käy. Ei välttämättä tänään, eikä ensi keväänääkään vielä. Mutta jonain päivänä tulee. Mä en halua, että mä koen taas samanlaisen uudelleenvajoamisen, kuin viime keväänä. Mä haluan vihdoin päästä irti koko tyypistä, ja haluan tulla riittävän vahvaksi torjumaan K:n sinä päivänä kun hän minua lähestyy.

Mä en edes itse pysty enää lukemaan alkuperäistä lähettämääni viesti, tai katsomaan, mikä kohta siellä oli niin epäselvä. Jotenkin mä luulen, että mua sittenkin nolottaa se ruikutus.