Hopeinen

…ja paskat :). Yhtä tohotusta on ollut tämä päivä täälläkin. Yö meni pitkäksi, kun innostuin vielä puolen yön aikoihin katsomaan leffaa. Olen perinteisesti sellainen, että auttamatta nukahdan kesken leffan, jos se ei ole riittävän kiinnostava. Tämä oli, ja niinpä sängynpohjalle pääsin vasta siinä kolmen maissa aamuyöstä.

Kello oli herättämässä puoli kymmenen. Olin tänään taas lupautunut menemään vapaaehtoistöihin Messukeskukseen. Sinne tukka putkella, ja yleistä edustamista ständillä. Sitten kiertelyä hiukan messukojuilla. Aika hujahti liian nopeasti, ja huomasin olevani myöhässä pojan pelistä! Apua!!! Äkkiä sain järjestettyä kyydin pojalle pelipaikalle, ja itse tuhatta ja sataa perässä. Siellä sitten villiä kannustamista kaukalon laidalta. Viimein huokaisin helpotuksesta, kohta pääsisi kotiin huilaamaan. Vaan ajaessani kotiin päin, soitti äitini. “Heippa, me ollaan Siskon kanssa kohta siellä”. Mitä, missä, milloin? Mitä mä olin unohtanut? No onneksi en muuta, kuin sen, että olin luvannut tyhjentää vaatekaappiani, ja lahjoittaa muutamia vanhoja farkkuja yms. siskolle. Siinä sovitellessa sitten, äitini vaivihkaa sai ylipuhutta minut vanhan ystävättärensä luo, joka on muuttamassa tulevana perjantaina ulkomaille. Huoh, kahden vanhemman rouvan kikattelua (ottivat sitten yhteisten aikojen kunniaksi pari lasillista hehkuviiniä) kuuntelin kärsivällisesti pari tuntia.

Ja nyt vihdoin kotona. Mutta eipäs hötkyillä, olinhan jo ehtinyt unohtaa lupaukseni mennä auttamaan kaveria koiran treenaamisessa. Että sinne siis.

Yritän sitten viimeistään haudassa ehtiä lepäämään