Hopeinen

Tämä päivä on mennyt ihan ohi, olen touhuillut kotona koko päivän, mutten malttanut lopettaa, ennen kuin nyt kun viimeinen pellillinen pipareita tuli uunista ulos. Kohta sitten glögi kuumenemaan ja tuoretta piparia nassuun . Tontut on ikkunoissa, jouluvalot ripustettu, ja kynttilät loimottaa. Tuore joulutähti komeilee pöydällä ja pullea joulupukki hymyilee söpösti. Kyllä tää tästä, ainakin poika on ihan tohkeissaan, ja on jotenkin ihana katsella pienen vouhotusta. Mutta mutta……vähän tässä taas mielenhaikeus iskee. Olisi niin kiva juoda sitä glögiä aivan erityisessä seurassa. No, ehkäpä ensi jouluna sitten……

****

Aamulla heräsin kummalliseen uneen. Yllättäen K oli pääosassa. Sinänsä harvinaista, en ole K:sta uneksinut aikoihin, ja muutenkin kokonaisuudessaan ei tyyppi ole kovin montaa kertaa vieraillut unissani. Tämän unen muistan.

Uni alkaa siitä, kun seison aamutakki päällä kotioveni takana. Soitan kelloa, ja K avaa oven. Sanoin, että tulin sitten tänne sanomaan asiani, kun en muuten suhun saa yhteyttä. K tuntui asuvan paikassa, ja minä taas en. Silti asunto oli minun. Kuulin kuinka herätyskello soi, ja makuuhuoneesta tuli tämä K:n uusi. Tuli perässäni vaatehuoneeseen (!!), ja nappasi hammastahnani hyllystä (en siis todellakaan säilytä hammastahnaa vaatehuoneessa, joten tämä kohta on ihan outo ). Tokaisin siinä, että “asut sitten täällä nykyisin?”, johon Naikkonen vastasi jotenkin ylimielisesti naurahtaen “juu, niin asun, mutta sä et”. Seuraavaksi olin lähdössä ovesta ulos, kun K tulee perässäni sanoen: “Kyllä mulle saa soitella, ja muutenkin olla yhteyksissä. Siis jos sulle vaan sopii. Mä pitäisin siitä.” Itse mumisin vaan vastaukseksi jotain epämääräistä, ja kävelin ovesta ulos. Ja sitten heräsin. Hitsi, aamutakissa oli unessakin ne kahvitahrat, jotka siihen läikytin pari päivää sitten.

Onpahan kummallinen tuo unien maailma. Sinänsä ärsyttävää, että pariskunta piti majaansa minun kodissani, ja minä olin vieras siellä. Ja se tieto unessa, että Naikkonen tiesi selvästi minun ja K:n yhteisestä historiasta, ja ikään kuin leuhki omalla asemallaan siinä. Aaarrgh!!!!