Silta
Mä olenkin unohtanut selvittää, miksi valitsin tämän teeman blogiini. Mun mielestä toi silta kuvastaa tavallaan niin hyvin tätä selviytymistaistelua. Mä olen vielä ihan tossa alkupäässä, loppu häämöttää jo, mutta on sen verran kaukana, etten vielä tiedä mitä siellä on, enkä tiedä ketä sillalla tulee vastaan. Ehkäpä mun tuleva puolisoni siellä puolivälissä jo kaasuttelee kärsimättömänä…. 
Anyway, mä olen kyllästymiseen asti puinut tätä K:ta, mutta koska K on suurin syypää ylipäänsä tämän blogin olemassaoloon, aion jatkaa vielä samalla aiheella. Teidän kaikkien kiusaksi ja huvitukseksi 
. Vaikka jo itteäkin kyllästyttää kirjottaa monta kertaa nää samat jutut, mutta kyllä se päätä aina selvittää, kun saa sanat “paperille”. Mä olen aina tykännyt kirjoittamisesta, ja teininä pidin ihan aktiivisesti päiväkirjaa varmaan kolmen vuoden ajan. Niitä on muuten antoisaa lukea näin aikuisiällä. Voi niitä murheita silloinkin…kun M ei ollutkaan bileissä vaikka oli luvannut, ja tulikin sitten myöhemmin heittelemään pikkukivillä ikkunaani. Ja on siellä kerrottu “eka kerta”, ja muut mahdottomat kuviot. Ja jo siellä on luettavissa miltei tämän päivän tarinaa. Ihastuin varattuun mieheen, joka seurusteli parhaan kaverini kanssa. Kävi ilmi, että mies seurusteli kaverini kanssa, vain koska luuli ettei saa minua :D. Tosi vankalla pohjalla nuo nuoruusajan seurustelut…mutta kokemuksia yhtäkaikki.
Mutta palataanpa pääasiaan, eli K:hon. Koska nythän mua rupes ahdistamaan se, ettei se pikkunilviäinen voinut vastata mun ruikutusviestiin mitään. Se tietää, että mä odotan sen vastausta, ja se nauttii siitä, että voi edelleen vedättää mua ihan miten päin vaan. Tai no, voihan se toki olla, ettei sitä vaan yksinkertasesti kiinnosta vastata. Että nyt se on vihdoin saanut tarpeekseen. Mutta silti, mun mielestä SE on nolo, jos se ei ikään kuin kuittaa tätä hommaa nyt. Tosin se tuntuu olevan tapaus, joka ei helpolla loukkaannu, mutta jos loukkaantuu, niin se on sitten for the lifetime. Mutta siihen mä tuskin saan vastausta koskaan.
Mulle on alkanut tulemaan lieviä paniikkioireita, kun liikun tuolla kylillä. Kun olen ihan vahingossa törmännyt K:hon siellä aikaisemmin, niin mikä estää, etten törmäisi nyt. Ja tässä tilanteessa se olisi enemmän kuin kiusallista. Mä voisin olla ihan normaali, jos tietäisin, ettei silläkään ole mitään hampaankolossa. Mutta jos se nyt kantaa mulle kaunaa siitä mun viimeistä edellisestä “mee jätkä helvettiin”-tyylisestä viestistä, niin o-ou. Enpä haluais sitä nähdä. Tai vielä pahempaa, että se tulisi sen uuden naisensa kanssa jossain vastaan. Menee kylmät väreet, kun mietinkin tilannetta.
Tänään olin uimassa. Yhtäkkiä altaassa muistin, että suhteemme alkuaikoina K kävi aktiivisesti uimassa, ja jutteli loppukesästä aloittaneensa harrastuksensa uudelleen. Taas tuli hetkellisesti tuskan hiki otsalle, kun tajusin asian. Sitten totesin, että se ei onneksi ikimaailmassa eksyisi samaan halliin, ja itse asiassa tiedänkin paikan, jossa K käy.
Hu0h…..koko sekavan sepustuksen päätteeksi mun on pakko todeta, että just nyt se on musta ihan täys paska, kun se ei noteeraa mua tai mun viestiä mitenkään. Ja sitten mä vielä ikävöin sellasta paskiaista. Ei hyvää päivää….
“Ei ole olemassa muureja
on vain siltoja
Ei ole olemassa suljettuja ovia
on vain portteja.”
…sanoisi Tommy tähän.
Sitä minä vaan mietin, että mikä ihme niissä miehissä on, että ne saa meidät ihan sekaisin ja miettimään mitä omituisimpia asioita pelkästään olemalla vastaamatta esim. viestiin. Ja miksi emme ikinä opi?! (tämän kommentin tarkoitus on olla ainoastaan kovin itseironinen…)
Toivokaamme, että joskus tulee aika, jolloin emme enää hammasta purren vaivaa päätämme noilla asioilla. Vaikka on se niin vaikeaa… Minä en yksinkertaisesti ymmärrä miehiä. (puhinaa)
Kommentti sirenita — 8.12.2007 @ 0.33
Niinpä, en tajua minäkään. Justiin äsken heräsin, näin K:sta unta. Mä en ole nähnyt siitä unia ties milloin viimeksi.
Kirjottelen tosta unesta lisää, mutta se oli hämmentävä. Tietysti..
Kommentti unessani — 8.12.2007 @ 9.45
On se kyllä aika outoa, jos se ei vastaa tosiaankaan sulle enää mitään siihen viestiisi. Ehkä sitä itseään hävettää jotenkin kaikki niin paljon, ettei se tiedä mitä vastaisi? Ehkä se tajuaa, että ennemminkin hänen itsensä pitäisi pyytää anteeksi omia sinulle antamiaan ristiriitaisia signaaleja sun muita ja kokee tuon sun viestisi nyt jotenkin noloksi itselleen? Tai ehkä se ei tajua mitään.. Samaa mä itsekin mietin sen jälkeen kun X ei enää vastannut mulle siihen kuukausi sitten laittamaani viestiin, jossa kyselin sen käräyttäjän nimen perään. Ei siis minkäänlaista vastausta vieläkään, ja kun tuolla töissä ei olla kahden kesken päästy niin en ole voinut kysyäkään, että mikä juttu/millä mallilla se on..?
Kukapa näistä selvän ottaisi?
Kommentti anis — 8.12.2007 @ 10.54
Palasin lukemaan tuon viestisi, ja näin miehen silmin se näyttää siltä, että siihen on vaikea vastata.
Siinä on tunneryöppyjä, jotka pyörteilevät peitettyjen syytösten ja korostetun itsesäälin välillä, ja jokaisen miehen sisällä asuva kivikautinen luolamies hämmentyy. Viesti näyttää ansalta. Väärä vastaus, niin kylläpäs nainen kiivastuu.
Ei suoria kysymyksiä, eikä ehdotuksia, ei sellaista konkreettista, joka vaatisi vastaamista. Arvelen, että ‘putkiaivoilla’ ei voi valitettavasti voi vastata tuollaiseen ‘tippaleipä’viestiin. Se kun on tullut niin eri planetalta.
Kommentti dolce — 8.12.2007 @ 13.00
Minusta on ihanaa, että meillä on täällä mies kommentoimassa näitä juttuja! Ihan todella, se avartaa puolin ja toisin
Kommentti anis — 8.12.2007 @ 13.24
Toisaalta havaitsen tässä pienen ongelman. Jos ei saa esittää suoria kysymyksiä, niin jääkö niihin saamatta vastaus iänkaikkisesti? Ja eikö nimenomaan ole mainittu, että miehille pitäisi nimenomaan esittää suoria kysymyksiä (ne putkiaivot), kun vihjeet eivät auta, vaan välillä pitäisi rautalangasta vääntää?
Okei, ymmärrän kyllä tuon tunneryöppypuolen…toki siinä nousee varpailleen. Samaa mieltä. Mutta jos ihan hyvässä hengessä niitä suoria kysymyksiä sitten esitettäisiin?! Heh. Eikö se olisi ideaalitilanne?
Kommentti sirenita — 8.12.2007 @ 14.34
Joo, ihan oikeassa dolce on. Se kai tuosta jäi vielä näkymättä, että viestin otsikko oli “Anteeksi”. Joten siltä pohjalta nuo selvitykset itse viestissä.
K tuntee mut sen verran hyvin, että se tietää, etten mä kiivastu sen vastauksista. Aihetta olis ollut monta kertaa. Ja toisaalta, mä en halua kysyä siltä mitään, en ehdottaa mitään. Joten tyydyn sitten vastaamattomuuteen, olenpahan nyt itse saanut pyydettyä anteeksi taannoista tunteenpurkaustani. Jos tää jää tähän, niin sitten se varmaan on niin tarkoitettu.
Kommentti unessani — 8.12.2007 @ 14.58
kurjaa kun on kurjaa,mutta sen jälkeen ei enää oo kurjaa.
tuolta dolcelta olisin kysynyt että mikäs sillon miehellä on kun kysyy suoraan eikä silti saa vastauksia vaikka kysyis ihan mitä tahansa.Ja miksi miehen on niin vaikea kysyä suoria kysymyksiä?
Kommentti dulchinea — 8.12.2007 @ 15.01
Muut ovat jo kirjoittaneet ajatuksiani tänne,
mutta jos minäkin ajattelisin miehen(i) aivoilla niin ei hän(kään) vastaisi tuohon viestiisi. Mutta ei hän välttämättä kantaisi siitä kaunaakaan.
Toinen asia on että hieno juttu että voit kirjoittaa tunteistasi tänne blogiin. Kirjoita mielummin tänne kun miehelle, koska musta tuntuu että ne vain säikyttävät häntä enemmän. If u know what I mean, en oo oikein tikissä tänään minäkään, niin tästä kirjoittamisesta ei vaan tuu mitään
Kommentti jojo — 8.12.2007 @ 15.31
Okei, viesti oli ehkä tavallaan sen kaltainen, että sitä on putkiaivoilla vaikea ymmärtää, mutta minun tippaleipäaivoillani on vaikeaa ymmärtää, jos mies ei noteeraa tuollaista viestiä millään lailla??? Yhteistä historiaa kun on kuitenkin takana aika paljon, eikä kyseessä ole mikään satunnainen sussu joka laittelee epämääräisiä viestejä.
Niin että minä vähän tässä (näköjään oppositiosta käsin) intän lievästi vastaan..
Kommentti anis — 8.12.2007 @ 16.27
Anis on tavallaan oikeassa myös hän, olisihan hieno juttu jos mies olisi vastannut ja itse edellyttäisin kyllä vastaamista. Minun kommenttini perustui nyt siihen että mielestäni Cherrycat voi kuitenkin olla rauhallinen, koska kaikesta huolimatta niin miehet eivät ajattele niinkuin me… jos ajattelisivat niin emmekö me kaikki olisi onnellisessa parisuhteessa juuri nytkin…
(ok, tuo oli jo vitsiä, mutta toivottavasti ymmärrätte! 
Nim. onneksi voimme kirjoittaa näistä asioista tänne. Itsekin juuri blogiini kirjoittaneena ymmärrän että se oli helpotus, nyt en tarvitse kirjoittaa/soittaa miehelle (TAAS!) siitä että on epävarma olo….
Kommentti jojo — 8.12.2007 @ 17.28
Kiitos kaikille taas ihanista kommenteista. Kyllä mä olen tietyllä tavalla Aniksen kanssa samoilla linjoilla, mä toivoin, että toi viesti jotenkin olis laukassu tän tilanteen. Että ok, elämä jatkuu jne. Varsinkin, kun joudutaan työelämässä myös vielä törmäämään, ellei nyt jotain mullistavaa tapahdu. Tilanne on enemmän kuin kiusallinen, jos tämä kauna jää “päälle”. Toisaalta, sitähän mä itse alunperin halusin. Huhhuh, on tässä tippaleivässä kyllä muutama ylimääräinen mutka, jota ei ihan itekään aina ymmärrä. Naisen logiikkako se oli???
Kommentti unessani — 8.12.2007 @ 21.42
Ehkäpä se tosiaan luuli ettet odota sen vastaavankaan.Halusit vain selittää tilanteen ja pyytää anteeksi.Harmi sinäänsä että niin kävi.Uskon kyllä että jos teidät on tarkoitettu yhteen niin se tulee sitten aikanaan.Nyt unohdat ja jatkat elämääs.Pidä hauskaa sillä aikaa.jooko?
Kommentti Dulchinea — 8.12.2007 @ 21.59
siltakuva on muuten tosi kaunis!
Kommentti jojo — 8.12.2007 @ 22.09
Kiitos Dulchinea, yritetään kovasti pitää hauskaa :).
Jojo: Joo, siinä on jotain kiehtovaa tuossa kuvassa minunkin mielestä, ja lisäksi se on tosi vertauskuvallisestikin hieno, monessa asiassa.
Kommentti unessani — 8.12.2007 @ 22.13
Thanks for sharing
Kommentti Doodee — 1.2.2008 @ 0.25