“Ennen oli kaikki paremmin?” oli kysymys, jonka K esitti minulle suurin piirtein vuosi sitten. Silloin, kun viimeisimmän kerran “erottiin”. Silloin en ymmärtänyt tuon kysymyksen merkitystä, nyt tiedän. Se oli tunnustelua siitä, vieläkö voitaisiin jatkaa. Niihin aikoihin, kun K oli masentunut erostamme, minä en vain sitä ymmärtänyt silloin, eikä sitä minulle kerrottu.
Silloin erotessamme annoin K:lle nämä Stellan sanat. Ne kertoivat mielestäni kaiken tarpeellisen, ne olivat meidän eron tiivistelmä. Kertoi niistä tilanteista, kun leikittiin olevamme enää vain “ystäviä”. Ja silti läsnä aina se jännite, kun teki mieli koskettaa. Mennä toisen lähelle, ja olla niinkuin silloin ennenkin.
Kun puhalletaan tulta tähän
sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan,
kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa.Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa silmiin,
on nähty nämä seinät ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain kuiviin.
Ei tästä tule näin valmiimpaa,
ehkä on jo aika irroittaa,
kai saa nyt luovuttaa.
Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Kyllä minä tiedän, kuinka kehomme kietoutuu.
Kyllä minä muistan, kelle ihosi tuoksuu.
Jos tulevatkin vuodet käsiimme
vain rikkoutuu.
En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa…
On kyllä vaikeaa tunnustaa itselleen, että vieläkin vaan rakastaa. Vaikeaa on, käsittämättömän vaikeaa päästää irti. Nyt on niin unohdettu olo. Niisk!
Eikä siis millään pahalla miespuolisita kommentoijaa kohtaan ;)vaan ihan vaan pelkällä hyvällä. Mutta tämä naisten vatvonnan pointti tuntuu olevan aika usein vaikeaa miehille käsittää. Se ei selkene eikä aukene vaikka rautalangasta vääntäisi. Kai se on tässä kohtaa niin tippaleipäaivokamaa, ettei sitä voi edes putkiaivoilla käsittää..
:D
*hali*
syksy said,
Joulukuu 7, 2007 @ 11.57
Nyt kun katselen tavallaan ulkopuolelta tuota teidän suhdetta, niin pakko todeta että miehen logiikalla K ajatteli teidän eron olevan lopullinen. Sinä taas erosit, että voisitte vielä olla yhdessä joskus. Siinä on se naisen ja miehen ero. Miehelle pitääs siis sanoa suoraan mitä tarkoittaa. Siis esim. “Erotaan, koska olet varattu etkä voi olla kokonaan omani. Jos tilanne muuttuu (joku aikaraja tähän) mennessä, odotan sinua.” Ei siis niin, että vaadit eroa ja hylkäät toisen ja silti naisen logiikalla odotat yhteistä tulevaisuutta.
Ja tämä oli pelkästään ulkopuolisen kommentoijani ajatus. Alä luule, että itsekään osaisin toimia noin. Naisen logiikalla täälläkin vaan eletään edelleen vaikka järki sanoo muuta.
Toivoin sydämestäni, että olisitte palanneet yhteen. Aika näyttää miten teidän käy ja uskon kuitenkin, että vielä joskus voit ajatella tapahtunutta tuntien vain haikeutta et tuskaa!