Silta
Mä olenkin unohtanut selvittää, miksi valitsin tämän teeman blogiini. Mun mielestä toi silta kuvastaa tavallaan niin hyvin tätä selviytymistaistelua. Mä olen vielä ihan tossa alkupäässä, loppu häämöttää jo, mutta on sen verran kaukana, etten vielä tiedä mitä siellä on, enkä tiedä ketä sillalla tulee vastaan. Ehkäpä mun tuleva puolisoni siellä puolivälissä jo kaasuttelee kärsimättömänä…. 
Anyway, mä olen kyllästymiseen asti puinut tätä K:ta, mutta koska K on suurin syypää ylipäänsä tämän blogin olemassaoloon, aion jatkaa vielä samalla aiheella. Teidän kaikkien kiusaksi ja huvitukseksi 
. Vaikka jo itteäkin kyllästyttää kirjottaa monta kertaa nää samat jutut, mutta kyllä se päätä aina selvittää, kun saa sanat “paperille”. Mä olen aina tykännyt kirjoittamisesta, ja teininä pidin ihan aktiivisesti päiväkirjaa varmaan kolmen vuoden ajan. Niitä on muuten antoisaa lukea näin aikuisiällä. Voi niitä murheita silloinkin…kun M ei ollutkaan bileissä vaikka oli luvannut, ja tulikin sitten myöhemmin heittelemään pikkukivillä ikkunaani. Ja on siellä kerrottu “eka kerta”, ja muut mahdottomat kuviot. Ja jo siellä on luettavissa miltei tämän päivän tarinaa. Ihastuin varattuun mieheen, joka seurusteli parhaan kaverini kanssa. Kävi ilmi, että mies seurusteli kaverini kanssa, vain koska luuli ettei saa minua :D. Tosi vankalla pohjalla nuo nuoruusajan seurustelut…mutta kokemuksia yhtäkaikki.
Mutta palataanpa pääasiaan, eli K:hon. Koska nythän mua rupes ahdistamaan se, ettei se pikkunilviäinen voinut vastata mun ruikutusviestiin mitään. Se tietää, että mä odotan sen vastausta, ja se nauttii siitä, että voi edelleen vedättää mua ihan miten päin vaan. Tai no, voihan se toki olla, ettei sitä vaan yksinkertasesti kiinnosta vastata. Että nyt se on vihdoin saanut tarpeekseen. Mutta silti, mun mielestä SE on nolo, jos se ei ikään kuin kuittaa tätä hommaa nyt. Tosin se tuntuu olevan tapaus, joka ei helpolla loukkaannu, mutta jos loukkaantuu, niin se on sitten for the lifetime. Mutta siihen mä tuskin saan vastausta koskaan.
Mulle on alkanut tulemaan lieviä paniikkioireita, kun liikun tuolla kylillä. Kun olen ihan vahingossa törmännyt K:hon siellä aikaisemmin, niin mikä estää, etten törmäisi nyt. Ja tässä tilanteessa se olisi enemmän kuin kiusallista. Mä voisin olla ihan normaali, jos tietäisin, ettei silläkään ole mitään hampaankolossa. Mutta jos se nyt kantaa mulle kaunaa siitä mun viimeistä edellisestä “mee jätkä helvettiin”-tyylisestä viestistä, niin o-ou. Enpä haluais sitä nähdä. Tai vielä pahempaa, että se tulisi sen uuden naisensa kanssa jossain vastaan. Menee kylmät väreet, kun mietinkin tilannetta.
Tänään olin uimassa. Yhtäkkiä altaassa muistin, että suhteemme alkuaikoina K kävi aktiivisesti uimassa, ja jutteli loppukesästä aloittaneensa harrastuksensa uudelleen. Taas tuli hetkellisesti tuskan hiki otsalle, kun tajusin asian. Sitten totesin, että se ei onneksi ikimaailmassa eksyisi samaan halliin, ja itse asiassa tiedänkin paikan, jossa K käy.
Hu0h…..koko sekavan sepustuksen päätteeksi mun on pakko todeta, että just nyt se on musta ihan täys paska, kun se ei noteeraa mua tai mun viestiä mitenkään. Ja sitten mä vielä ikävöin sellasta paskiaista. Ei hyvää päivää….
*hali*