Kyllä sitä ihminen voi sitten olla tyhmä.
Siis voisko joku nyt ystävällisesti keksiä sellaisen näppäinlukon, joka estäisi epätoivoisia sydänsuruisia ihmisiä lähettämästä typeriä viestejä entisille rakkailleen. Niille, jotka luultavasti olisivat paljon onnellisempia, jos eivät enää kuulisikaan meikäläisistä.
Mikä hemmetti mut nyt taas sai sortumaan tässä??????? Varmaan se, kun jouduin tänne, missä kaikki, joka perhanan kahvikuppikin muistuttaa K:sta. Se, että tiedän sen olleen täällä pari päivää sitten, istuneen tällä tuolilla, juoneen tästä kupista. Se on ihan joka paikassa, ja mä tulin hetkellisesti hulluksi ikävästä.
Mun s-posti sille oli onneksi kuitenkin suht neutraali, vaikkakin vähän ehkä sellainen omanlaiseni, eli pyysin tietenkin siinä anteeksi taannoista purkautumistani. Siis voi vitun good girl-syndrooma. Miksi mä en voisi olla sellainen vamppi miestennielijä, jota ei yhtään kiinnostais miltä muista tuntuu, varsinkin kun niitä muita ei vois vähempää kiinnostaa miltä musta tuntuu. Miksi mä elän muiden elämää, sen sijaan, että keskittyisin nyt viimein parantamaan tätä omaani? Kyllähän olinkin taas niin niin sinut itseni kanssa pari viikkoa, tätähän se tiesi. Oli vaan tyyntä myrskyn edellä. Mä nyt myrskyän tässä sitten taas ties kuinka kauan.
Ääliöidiootti. Nyt mä pelkään jokaista sähköpostia, joka tulee, ja yhtä paljon petyn joka kerta, kun posti olikin joltain ihan muulta. Tiedänhän mä sen, ettei K mulle enää vastaa. Mä loukkasin sitä sen verran verisesti, ettei mun anteeksipyytelyt paljon hetkauta. Sitä paitsi sehän osasi odottaa sitä. Tuntee mut ihan varmasti sen verran hyvin, että tiesi tän mun selkärangattomuuteni. Mä olen jälleen kerran tehnyt itseni naurettavaksi pelleksi.
Ja koska mä en voi enää yhtään enempää itseäni nolata, niin teen sen näin julkisestikin:
Mä olen luuseri, enkä uskalla sitä muuten sulle sanoa, joten tätä kautta sitten. Jos sillä enää on merkitystä, niin anteeksi siitä, että olen ollut idiootti.
Mun on helpompi olla nyt, kun tiedän miten asiat on. Kiitos siitä rehellisyydestä, jos siksi haluat sitä kutsua. Nyt mä vasta ymmärrän kaiken, ainakin luulen ymmärtäväni. Palaset ikään kuin loksahti kohdalleen, ja monet seikat, mitä mä olen ihmetellyt, on saanut selityksen. Mä tiedän asioita kuitenkin paljon enemmän kuin sä uskotkaan, myös tän sun uuden sitoumuksen. Tiesin jo ennen kuin sanoit, mutten halunnut uskoa.
Mä sanon tällä kertaa kaiken tän, että saisin itselleni puhtaan omantunnon. Vaikka mun olis helvetin helppo vihata sua, niin en mä taida kuitenkaan osata. Niinkuin en ole osannut ketään muutakaan tähän asti. Sellanen mä olen. Pyydän anteeksi aina jossain vaiheessa sanomisiani. Joku varmaan kutsuis sitä selkärangattomuudeksi. En osaa seistä sanojeni takana, ainakaan sellaisten, joita mä en ole tarkottanut, vaan jotka on sanottu tietynlaisessa pettymyksen ja turhautumisen olotilassa. Liian subjektiivisissa olosuhteissa.
Elämä on kuitenkin kaunista, ja parempi pitää itse huoli, että elämä on myös elämisen arvoista. Yhden tarinan loppu on toisen alku, niinhän tässäkin kävi.
Lupaa mulle, ettet satuta enää itteäs. Mä haluan, että sulla on hyvä olla. Vaikka sitten ilman mua.
No niin, nyt sitten julkinen haukkuryöppy tänne. Olettekos hetkeen lukeneet mitään noin anelevaa, katkeruutta tihkuvaa, itsesäälintäyteistä paskaa??? Ei ihme, että sillä K:lla meni muki nurin mun kanssa. Eihän mulla ole itsekunnioitusta enää jäljellä ripaustakaan.
Auttakee!!!
No joo, pakko on olla sun kanssa samaa mieltä.
Itsesääli paistaa kovasti. Tuskinpa sulla on hirveästi tarvetta pyytää anteeksikaan.
Mutta tuollainen kirjoituksesi on inhimillistä. Muistuipa mieleen, että olen itsekin joskus yli 10 vuotta sitten lähettänyt hieman samantyyppisen kirjeen…
Kommentti dolce — 4.12.2007 @ 15.57
Auts….ei tähän oikeasti noin kuulunut sanoa!!!
No ei vaan, kaikkeen sitä sortuu hädän hetkellä. Nyt tietty harmittaa, niinku aina jälkikäteen, mutta toisaalta, enhän mä menetä kuin kasvoni K:n edessä, ja mitä sitten? Ne kai on mennyt jo 100 kertaa aikasemminkin, eikä sillä muutenkaan ole mitään merkitystä enää. Siis minkään suhteen. Täytyy aina käväistä täällä pohjalla, niin tietää, ettei ole kuin yksi tie ylöspäin.
Kommentti unessani — 4.12.2007 @ 16.40
Sä olet vähän höhlä, kun tollaista menit lähettämään. Musta sä turhaan mietit, että itse olet se ääliöidiootti. K:n tässä pitäisi anteeksi pyydella sulta, kun on “harhaanjohtanut” sua. Sun pitää keksiä jotain sellaista mikä saa sut järkiin aina heikolla hetkellä.
Itselläni aina kun tulee heikko hetki ja tekee mieli soittaa / tekstata / mailata otan esiin yhden esineen. Joka muistuttaa ex:tä ja mieleen tulee samalla ne kaikki asiat jotka mua satuttu niihen hyvien lisäksi tietysti. Se saa mut muuttamaan mieleni yhteydenoton suhteen. Kehitä jotain ton tyylistä.
Kyllä sulta sitä selkärankaa löytyy enemmän kuin itse uskoisitkaan!!! Voimia ja halauksia sinne.
Kommentti voimissain — 4.12.2007 @ 17.54
Kommentoinkin jo tuohon sun toiseen postaukseesi tätä samaa asiaa.. Nämä meidän jutut menevät taas täsmälleen samoja ratoja.
Mut hei, mähän voisin jopa melkein suoraan copy/pastella poimia tuon sun nk. luuseriviestin ja lähettää sen X:lle. Sä olet kirjoittanut sen mun puolestani
Mun mielestäni tuo muuten ei ollut niin kauhean itsesäälinen viesti, ainakaan sellaisella ikävällä ja perinteisellä tavalla. Minusta tuossa oli nähtävissä sellaista pientä itseironiaa ja pilkettä silmässä, vaikka toki siis olikin “ruikutusviesti.” Ei minusta tuo nyt niin paha ollut, vaan itseasiassa just noin mäkin voisin ajatella toimivani.. Luultavasti ei tarvita montaakaan päivää tätä menoa, kun jo toiminkin
Mutta sekö ei nyt sitten ole vastannut sulle mitään..? Ai saakeli, se kyllä tekee kipeetä, jos se jättää kokonaan tuon noteeraamatta!
Kommentti anis — 4.12.2007 @ 18.01
Mä en haluais mitenkään maalata piruja seinälle, mutta hei: se on MIES. Ei MIEHET tajua tollasia viestejä. Siinä ei ollut yhtään suoraa kysymystä, ei yhtään suoraa pyyntöä. Silloin MIES ei ymmärrä että sen pitäisi reagoida jotenkin. Eli pointtini on, että kyllä, hän valitettavasti saattaa jättää vastaamatta koko viestiin.
Enkä tarkoita sitä, etteikö hän miettisi sua ja etteikö toi viesti jäisi hänelle pyörimään päähän, mutta voi olla niin, että hän ei vaan ymmärrä mitä sä tolla häneltä halusit. Jos sä halusit jotain, että “ota muhun yhteyttä ja jutellaan vielä kerran” niin sitten se olisi pitänyt sanoa suoraan.
Putkiaivoja ne on kaikki.
Kommentti Kata 73 — 4.12.2007 @ 18.38
Juu, ei vastannut. Mutta eipä se vältsisit ole vielä lukenutkaan sitä. Mutta sen tyylistä olis jättää vastaamatta. On se ennenkin jättänyt, ja sitten jossain yhteydessä selittänyt, ettei osaa sanoa mihinkään mitään.
En mä tajua mikä ihmeen katkos tässä nyt taas tuli, mutta kumma juttu, että helpotti taas kun laitto ton viestin. Vaikkei siihen vastausta kuulunutkaan.
Ruikutiruikutiviestihän se tosiaan oli, mutta ihan oikein tulkitsit Anis, ettei sen ihan sellaiseksi ollut tarkoitettu.
Ja sitä paitsi ihan ruikutiruikutifiilishän silloin oli, joten kai ne viestitkin sen mukaan muokkautuu.
Muutenkin mä ajattelin lähettämisen jälkeen, että ainakin nyt jos mulla tulee sille jotain sanottavaa, niin voin sanoa sen ihan suoraan. Eipähän tarvii kaunistella mitään, kun ei oo silleen enää mitään menetettävääkään.
Voi meitä….sulle voimia ja haleja omaan koitokseesi.
Voimissain, kiitos vinkistä. Mä yritän kehittää kans jonkun jutun, millä pääsen ohittamaan nuo tilanteet.
Mulla kun vaan yleensä esineet, paikat ja musiikit sun muut tuo mieleen vaan kaikki hyvät hetket, ja sehän ei sitten ole yhtään hyvä asia tämän itsehillinnän kannalta….;)
Kommentti unessani — 4.12.2007 @ 21.50
Se on toisaalta ihan totta, että mitäs hävittävääkään tässä tilanteessa muka enää on? Jos sun teki mieli keventää oloasi laittamalla tuo viesti, niin sittenhän laitoit
Jos ei jäbä vastaa, niin ei sitten.
No, okei, kyllä mä tiedän miten kipeää se tekee kun odottaa sitä vastausviestiä, eikä sitä ikinä tule. Mutta tajusit ehkä kuitenkin pointtini..?
Koitetaanhan jaksella!
Kommentti anis — 4.12.2007 @ 22.57
Kata73: Sä olet luultavasti aivan oikeassa. Se ei tiedä mitä tohon pitäisi vastata. Mutta ei mun ylpeys kyllä anna periksi ehdottaa tapaamista sen kanssa. Sitä paitsi mä en kestäisi sitä. Mä en nyt edes pystyisi näkemään koko tyyppiä.
Kommentti unessani — 4.12.2007 @ 22.59
Anis: mulla menee jo nää viestit ristiinki täällä, mutta jep, tajusin kyllä sun pointin.
Huomenna on kumminkin pakko olla parempi päivä, ei voi tulla mitään sellasta, mikä tekis siitä pahemman ku tää. Ja nyt puhutaan tietty K:sta.
Kommentti unessani — 4.12.2007 @ 23.51
En tunne sua, mutta juu, aika paljon vaistosin itsesääliä kirjoituksesta…joa on ihan turhaa. Oon lukenut hieman näitä blogitekstejäs ja mun mielestä sun pitäisi olla paljon ylpeämpi itsestäsi kuin mitä oot. Oot vahva, fiksu, uskot tulevaisuuteen…
Mitä tuohon viestiin vastaamiseen tulee, niin yhdyn kommenttiin: mies on mies. Minunkin mies sanoi kerran, kun kysyin miksei hän vastannut johonikin viestiini, että “eihän siinä ollut mitään kysymystä” ….. minunhan mielestä viestissä kysymyksiä oli tuhansia, mutta juu- miehet on miehiä
Kommentti jojo — 7.12.2007 @ 11.26
No juu, myönnän, että välillä tulee oikein kieriskeltyä tuolla itsesäälissä. Ja tiedänhän minä, että se on ihan turhaa.
Ja ihan oikeassa olitte, eipä se mies ole tuohon mitään vastannutkaan. Ja teidän tsempittäminä se ei juuri taas haittaakaan!
Kommentti unessani — 7.12.2007 @ 11.40
…niin, eikö olekin kumma miten paljon ystävien (virtuaali tai ei..) tuki voikaan auttaa ja helpottaa!! Ihana juttu!
Kommentti jojo — 7.12.2007 @ 12.24