Okei
Nythän mä vasta huomasin, että ensi maanantai on ns. vuosipäivä. Maaginen päivämäärä 10.12.2004. Päivä, jolloin elämä heitti häränpyllyä ja jonka jälkeen olen voinut heittää hyvästit tasapainoiselle ja rauhaisalle elämälle.
Mä tiedän, ettei mun ole enää sopivaa miettiä tällaisia päivämääriä. Nehän ovat jo aikaa sitten menettäneet merkityksensä. Muistin kuitenkin erään sähköpostin, jonka aikanaan sain K:lta, ehkä parisen kuukautta tuon päivän jälkeen. Se meni jotakuinkin näin:
“Mulle tulee 10.12.2004 olemaan päivämäärä, jota mä en ikinä unohda. Silloin mä rakastuin suhun, siis ihan oikeasti rakastuin. Mä olen hulluna suhun, enkä tiedä, miten mä selviän tästä. Kaipaan sua koko ajan, ja tunnen sun kosketuksen iholla koko ajan. Siinä on sellaista taikaa, jota mä en ole koskaan kokenut. Mä en ole ymmärtänyt aiemmin, että joku nainen voi saada miehen näin sekaisin. Mä rakastan sua, onneksi pian nähdään kulta!”
Aika mieletöntä tekstiä K:n tuottamaksi. Se on tainnut oikeasti rakastaa mua. Mutta se oli luovuttaja. Sillä ei ollut ratkaisua meidän suhteen eteenpäin viemiseksi, ja se antoi periksi.
Mitähän tuo tuumaisi, jos kysäisisin siltä nyt, mitä tuo päivämäärä tuo mieleen? Huh, enpä taida viitsi sohia muurahaispesään. Olkoon nyt rauhassa ja toivon mukaan jollain tasolla onnellinen. Niinhän minäkin pohjimmiltani olen, vaikka nyt näitä asioita edelleen enemmän ja vähemmän pyörittelen mielessäni.
Toivottavasti pian tulee uusia merkittäviä päivämääriä. Niitä odotellessa! 
Onhan nuo ikimuistoisia hetkiä tuollaiset rakkaudentunnustukset!
Tilanteesta riippuen, tuntuvat makeilta, katkerilta, haikeilta.
Luulisin, että vielä 10.12.2014 muistat tuon päivän, mutta silloin ajattelet sitä lempeästi hymyillen. Kaikki katkeruus on hävinnyt, siitä on tullut kultainen muisto.
Ja seuraavassa hetkessä jo ajatteletkin, kuinka onnellinen olet uuden miehesi kanssa!
Kommentti dolce — 3.12.2007 @ 16.05
No tuossahan dolce veikin jo sanat suustani. Toivokaamme, että vuonna 2014 asiat todellakin ovat tuolla mallilla!
Mutta kyllä nuo päivämäärät rassaa muistissa vielä pitkään. Naiset etenkin varmaan muistelevat niitä enemmän/pidempään, näkeehän tuon juuri syntymäpäivien sun muiden muistamisessa, ei miehet muista kuin ehkä omansa ja hyvässä lykyssä siippansakin syntymäpäivän
Itse muistan yhä vieläkin päivämäärät jokaiselle seurustelusuhteeni alulle. Sille lähes 20v. takaisellekin, heh.. Tosin mulla kun niitä nyt ei niin hirveän montaa ole, niin ei kai se niin ihmeellistä ole. Silti. Veikkaan että eka poikaystäväni EI TODELLAKAAN muista sitä, hyvä jos vuoden muistaa oikein
Ja auts.. tuollaiset tunteidenilmaukset jäävät niin kiinni muistiin, että ei niitä saa millään sieltä pois. On jotenkin ihan epäinhimillisen raastavaa muistaa ja lukea tuollaisia, jos ja kun ne eivät enää päde, ja itse kuitenkin on yhä vieläkin niin kiinni tunteineen.
Parempia aikoja odotellessa..
Kommentti anis — 3.12.2007 @ 18.46
No toivotaan tosiaan niitä parempia aikoja. Hitsi, mä jo luulin, että tämä joulu olis ollut helpompi…no, seuraava tavoite sitten ens joulu
Kommentti unessani — 3.12.2007 @ 22.08