Tästä päivästä tuli siis tällainen. Oikeastaan päivä on ollut ihan ookoo, jos ei aamun pientä tunnepurkausta oteta huomioon. Huono puoli tässä päivässä on ollut se, että K on ollut poikkeuksellisen paljon ajatuksisssani tänäänä. Varmaankin tuo eilispäivän kuulopuhe K:n naisseuralaisesta sai taas ajatukset rullaamaan. Ärsyttävää!! Kun mä en halua ajatella sitä, mä en enää vaan oikeasti halua. Siten tilanne on ehkä hiukan muuttunut, etten nyt ajattelie K:ta perinteisen ikävän ja kaihon merkeissä, vaan lähinnä olen analysoinut häntä paljon mielessäni. Ja varsinkin noita tapahtumia tässä pian pari viikkoa takaperin. Olen oikeastaan ihmeissäni, ettei K ole ottanut yhteyttä. Olisi ollut hänen tyylistään tehdä niin. Tai sitten ei. Niinpä. En enää tiedä, mikä on hänen tyylistään ja mikä ei. Sanotaan, että vuosi sitten olisi ollut hänen tyylistään, nyttemmin…..no jaa, tuskin sittenkään. Mutta joka tapauksessa sisälläni kaihertaa taas kerran tuntemus, että tämä välien rikkoontuminen kaivelee K:ta ehkä jopa enemmän kuin mua. Hänelle olisi ollut tärkeää, että välimme olisivat säilyneet. Muistan eräänkin kerran hänen todenneen, “ettei mikään voi koskaan siten tulla väliimme, että vihaisimme toisiamme”. No sekin päivä tuli nähtyä. Eikä se “mikään” ole edes mikään kovin merkillinen, ihan arkisesti ja tylsästi “nainen”. Nainen tuli väliimme, joka pilasi niin paljon tietämättään. Tai mistä minä tiedän, vaikka tietäisikin, sama se enää tässä vaiheessa on. Silti en voi olla tuntematta lievää katkeruutta tuota naista kohtaan. Kyllä hän minun puolestani olisi tuon miehen saanutkin, mutta mikä oikeutti hänet viemään myös koko kolmivuotisen historian mukanaan? Mikä oikeus sillä oli tulla ja viedä ne hyvätkin muistot? Vai onko tuo nainen kaikesta huolimatta pelastava enkelini, joka vihdoin vapautti minut kurimuksesta nimeltä K?? Ehkä, en vain huomannut valkeita siipiä selässään. Tai ehkäpä hänen roolinsa on olla väliinputoaja? Auttoi K:n eroon minusta, minut K:sta, ja tulee itse jossain vaiheessa petetyksi?

Arvailua, spekulointia, syyttelyä, katkeruutta. Myönnän, sitähän tämä on. Mutta siitä huolimatta tunnen olevani oikeutettu siihen. Ei ehkä tuota naista kohtaan, kuin välillisesti. K tässä on kaiken taustalla, yksi iso paskakasa oikein. Nyt varmaan, jos se kävelisi vastaan, mä potkaisisin sitä. Sepäs vasta olisikin fiksua