….tuli sitten viimein. Monen tekijän summa varmaan, mutta sainpa nyt itkettyä pois tuon K:nkin samaan syssyyn. Tänään vaan sitten taivas repes, ei jaksanu enää. Varmaan nämä ongelmat täällä kotonakin vaikuttaa. Pojan kanssa on ollut hiukan matalalentoa, jotenkin tuntuu, että itse en osaa olla riittävän aikuinen pojalle, ja poika on liian viisass minun kasvatettavakseni. Koko alkuviikko on ollut yhtä kammotusta sillä saralla. Kaikesta ollaan tapeltu, kinasteltu ja riidelty. Nukkumaanmenot, hampaidenpesut, omien tavaroiden siivoamiset, ihan kaikki on tökkinyt nyt. Ja sokerina pohjalla kaikki tietenkin raportoidaan iskälle. Eilen viimein saatiin kuitenkin sovittua asioita kotona, ja aamu alkoikin paljon paremmin pojan kanssa. Nyt sitä ehkä vasta havahtuu todella, miten jumissa sitä on ollut näiden omien tunnesotkujensa kanssa. En ole nähnyt metsää puilta, kulkenut vaan suruhuntu kasvoillani.
Oikeastaan superihanaa, että vihdoin tämä tarina K:n kanssa on ohi. Vaikka eilinen uutinen hiukan säväytti, niin jostain syystä asia ei mietityttänyt sen enempää. Ehkä, kun sen jo tavallaan tiesinkin.
Joten nyt vaan tuulta kohden, voisin alkaa somistaa kotia jouluiseksi. Sitäkään en ole jaksanut tehdä moneen vuoteen. Silloin kun poika oli pieni, laitoin aina kaiken viimeisen päälle, aika varmaan palauttaa vanhat traditiot taas kehiin. Jouluverhoa ikkunaan, kynttelikköä sinne tänne, koriste oveen, pikkuisia tonttuja istuksimaan kirjahyllyn reunalle. Ja hirmuisesti joulumieltä!!! Tietenkin tortut ja piparit kuuluu asiaan, ja sitten viimein aatonaattona raahataan sisään ihka aito joulukuusi. Hihii, ihan rupee itsekin tässä jo odottelemaan joulua!
Loppukevennys 
:
*hali*
anis said,
Marraskuu 29, 2007 @ 11.45
Sielläkin siis itketty.. Itse en tänään kyennyt lähtemään edes käymään työpaikalla, tuntui taas kaikki kaatuvan päälle ja tuli vähän uutta infoa mullekin. Kokoan tässä just itseäni kirjoittaakseni edes jotain siitä tuonne blogiini. Ei tässä mitään dramaattista ole, mutta huono päivä..
Hyvä kuitenkin, että sait itkettyä, kyllähän se helpottaa - ja oli tavallaan odotettavissakin. Pidetään tosiaan päällimmäisenä mielessä se, että me ollaan voittajia koko sopassa noin niin kuin viime kädessä. Ennen pitkää saadaan taatusti vielä vahvistusta sille ajatukselle! Kun nämä sankarit rypevät vielä kauan omissa liemissään noilla luonteillaan, niin me ollaan jo kauan ennen niitä kuivilla ja löydetty omat paikkamme ja ihmisemme rinnallemme. Vaikka vielä nyt se näyttääkin niin epätoivoisen epätodennäköiseltä ajatukselta, niin usko pois, niin tulee vielä käymään!